Thoughts...

Jos osaisin lentää, lentäisin kauas pois. Lentäisin menneiden rakkaiden luo. Lentäisin merten yllä, ja metsien läpi. Jos osaisin uida hengittämällä veden alla, uisin valtameren ja järvet. Uisin valaiden rinnalla, delfiinien lailla. Jos voisin antaa kaiken kauniin ja onnellisen, niin maailma olisi kauniinpi. Metsät virheimpiä, meret, järvet ja joet sinisen kirkkaita. Ilma puhtaampi, valo auringon kirkkaampi. Jos voisin kävellä vetten päällä, niin kävelisin maailman ääriin. Sylissä apua tarvitsevia kantaisin, hädässä olevia auttaisin. En anna periksi, en luovuta. Uskon parempaan paikkaan, vaikka itse en sinne koskaan pääsisi. Paikan varaan mielummin teille hyville ja kauniille, en itselleni.

Feeling..

Luulin, ettei mikään muuta mitään. Luulin, että voin puhua kanssasi kaikesta mistä haluan. Mutta sanoitkin sanat, joita en unohda, joita en pysty vielä ymmärtämään. Sanasi mursivat tunteeni, uskoni siihen mitä luulin välillämme olevan. En ole vihainen, en vain voi käsittää kuinka pystyit sanomaan sellaista. Kun on kaksi, niin pitäisi kuunnella, ja halutessaan puhua. Mutta jos toinen tekee toista ja toinen toista, niin se ei enään ole sama. Sisimpiä asioita ei pitäisi vertailla, eikä jättää kuuntelematta. Anteeksi, etten enään voi käyttäytyä normaalisti Tarvitsen aikaa, ennen kuin pystyn ajattelemaan uudestaan, ja jatkaa tästä eteenpäin. Mutta vaikka en enään varjele sitä sanaa, olet silti sydämmessä.<3

Thoughts...

Kuolema erottaa ihmiset, mutta entä kun pitää taistella elämästä ja kuolemasta? Tapatko itsesi vuoksi, vai pelastatko hengelläsi toisen? Satutatko mielummin muita, kuin itseäsi? Uitko syvyyteen pelastaaksesi toisen, vaikka mahdollisuutesi olisivat pienet?

Feeling..

Sydän murtuu, kuin kalliot. Halkeilee, kuin jäiset jäätiköt. En enään pysty tähän yksin. En tiedä, kuka tulee seuraavaksi vastaan. En tiedä miltä tuleva näyttää. Lupaukset pidetään, ja jos rikot tunteet, ja sydämmen. Ei vältämättä mikään enään palaa ennalleen.

Feeling..

Suljen silmäni ja kuulen, kuinka järvi lainehtii edessäni. Tunnen kuinka aurinko lämmittää kasvojani. Kuulen, kuinka käki kukkuu vasta rannalla. Olen vihdoin perillä. metsän raikas ilma, ja sen tuoksu saa minut rauhoittumaan. En halua ajatella muita, tämän hetken suon itselleni. Odotan iltaa, kun aurinko laskee puiden taa, ja saa koko taivaan punertamaan. Valo ei katoa, koko yönä ja aamu nousee pian uudestaan. Näitä hetkiä en unohda, mutta ne jäävät useasti murheiden alle,