Feeling..

Pieni tyttö pitelee lämmintä tee kupposta kädellään. Juo pienin huikin, ja silittelee pientä eläintään. Kun kylmyys tuntuu jo sisällä, ja saan ihon nousemaan. Käpertyy pikkuinen peiton alle. Pitelee kirjaansa tiukin ottein, ja kuvittelee sen maailmalle luottavaksi. Sitten kaikki tietäisi, eikä enään pikkuinen syyllisyyttä tuntisi. Vaikka kaikki kaatuisi siihen, saisi tyttö viimmein rauhan, kun kertoisi kaiken. Ei enään valheita, ei enään syytöksiä eikä varsinkaan kipua ja tuskaa. Aina on kuitenkin ollut pikkuisella suuri sydän. Ja sisään mahtuu niin paljon hyvää, lempeyttä ja rakkautta. Aina on rakastanut, vaikka ei kaikki sitä uskoisi. Ehkä on tytön mielestä kaikkeen syypää, tähän mailman julmuuteen. Ehkä pitäisi mennä, niin kaikilla muilla olisi parempi olla. Rakkaus tekee kipeää, mutta ei rakastettuna vielä kipeämpää.

Feelig..

Unet ovat ihmeellisiä, ne tuovat muistoja ihmisistä joita ei ole nähnyt vuosiin. Ne tuntuvat välillä liiankin aidoilta. En voisi kuvitella meneväni nukkumaan, jos tietäisin etten enään koskaan näkisi unia. Unet voivat kertoa tulevasta, pelosta tai omista unelmista. Niitä on välillä vaikea pukea sanoiksi, mutta jos voisit kelata ne alkuun. Niin näyttäisitkö ne muille? Unet ovat joskus kauniita, ja joskus taas pelottavia. Voit herätä unesta, ja tajuat vasta sitten, että se olikin vain unta. Mutta joskus se harmittaa, ja joskus ei. Unia on niin paljon, eytei niitä voi edes laskea. Hyvät yöt ja kauniita unia, oman kullan kuvia.(:

Feeling..

Kun on toisen aika lähteä, ei tahdo päästää irti. Sisälle kertyy viha ja suru. On vihainen pitkään, eikä ymmärrä miksi. Kaipaa toista enemmän, kuin koskaan. Sitä syyttää muita, ja miettii miksi hän? Ei kukaan tiedä milloin on aika lähteä, kukaan ei voi tietää mitä tapahtuu huomenna, tai edes minuuttien päästä. Kun aika koittaa, niin tietääkö sen sekuntteja ennen? Näkeekö valon, ennen sydämmen pysähdyttyä? Vai sen jälkeen. En saa tietää, ennenkuin on oma aika. Muistakaa, on helpompi lähteä mutta takaisin tulo ei ole yhtä helppo. Sanot silloin kaikille hyvästi, etkä enään kävele kanssamme.

Feeling..

Tuo pilke silmässä, kätkee paljon muistoja. Ne tuovat ne esille vain hetkeksi, mutta katoavat yhtä nopeasti. Hymy peittää sisäiset arvet, kun muut luulevat kaiken olevan hyvin .Kun on yksinään, päästää surun valloilleen. Musiikki helpottaa oloa, ja saa kyyneleet valumaan. Kukaan ei tiedä, eikä saa tietääkkään. Pitää olla vahva, mutta samalla rikkoo itseään sisältä. Vahvuus ei ole sitä, että kätkee surut. Vaan, että ilmaisee tunteensa. Antaa surun tulla, ja puhuu asioista. Kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen, mutta olen varma että sinuakin odottaa joku. Joku joka kuuntelee, ei jätä yksin, ei unohda. Vaan pysyy vierellä loppuun asti. Anna ajan kulua vielä hetki, en puhu päivistä, en viikoista. Melkein jo vuosista. Odotus palkitaan, itsekkin yhä sitä odottaen.

Feeling and Thoughts...

Jos tietäisin vastauksen, niin varmasti kertoisin sen, jos voisin auttaa, että tiedän varmasti tehneeni oikein niin auttaisin. Murheet painaa meitä kaikkia. Ja kaikki etsivät ratkaisuja eri paikoista, vaikka kiven alta. Mitä toiset eivät tajua taikka ymmärrä, kuin toiset taas yrittävät pysyä rohkeasti vierellä. Yrittäen auttaa toista loppuun asti, niin että toinen vielä hymyilisi, murheet ties missä, ja silti kaikki rakkaat ihmiset ympärillä. Kaikki läsnänä ilman kipua, ja tuskaa minkä tuo kauhea aika sai aikaan.

Älä vaan mieti, että sinä olet kaikkeen syypää. Että sinulle nauretaan, tai sinusta puhutaan pahaa. Sillä sinua todella rakastetaan. Sinun ei tarvitse jatkaa enään samaan suuntaan. Vaan pysähdy, ja mieti tarkkaan. Mikä tie tuntuu kamalalta, mutta sisimmässäsi tiedät sen olevan oikea? Ja tulet vielä huomaamaan vaikean, ja pelottavat matkan jälkeen, jonka koet elämässäsi ja mietit, "Lopulta olen siellä missä minun pitääki, älä vaan vajoa, vaan kohoa korkeuksiin".

Feeling and Thoughts...

Mitä muuta voin sanoa, kuin antaaksi? Yritän nykyjään kaikkeni. Moni varmaan miettii mikä on unelmasi, ehkä miljoona taskussani? Ei! Haluaisin vain auttaa, olla hyvä ihminen, kiltti ja tehdä kaikkeni, että muillakin olisi hyvä olla. En halua tuomita, en valehdella, en varastaa, vaan olla hyvä kaikille teille.<3
olen pahoillani, vääristä teoistani, pahasta jonka olen saanut aikaan. Voisinpa muuttaa menneitä ja korjata kaikki virheeni, joilla aiheutin murheita. Kiitos sinulle, joka olet auttanut silloinkin kun tuntin jääväni yksin. Kiitos kuin näytin oikean suunnan, minä vain liikaa siitä poikkesin. Nyt pitäisi löytää tielle takaisin, ja löytää vastaukset moniin kysymyksiin vaikeisiin. Kiitos ettet jättänyt minua yksin, lopulta minä toivoin, uskoin ja rakastin. Kiitos sinun taivaanisä rakkahin.

Feeling..

Olet kuin puu. Kasvatat hedelmän, pienestä kukasta. Hoivaat sitä, annat voimia itsestäsi, viisauden juurista ja suojaat sateelta lehdilläsi. Kun se on tarpeeksi kypsä, tiputat sen maan pinnalle. Et hylkää, et tapa vaan seuraat tarkkaan mitä tapahtuu. Hedelmä on hetken kauneimmillaan. Kunnes se muuttuu tummaksi ja mätänee, maailma koettelee sitä. Se katoaa maan alle, mutta sinä ryhdyt toimeen ja kasvavat sen uudelleen oksillesi. Autat sen jaloilleen, ja päästä sen pian taas matkalleen. Mutta tiedät, että se palaa aina takaisin katsomaan, miten voit ja mitä kuuluu. Puu olet sinä ja hedelmät sinun lapsiasi.

Feelings...

En ole koskaan saanut rakastamaani, enkä ole voinut kuin elää kuvitelmissani. Unelmani satuttavat sisältä, ja se saa tuntemaan olonsa eksyneeksi. Sydän murtuu pala palalta, tunnen kuinka pieni kipinä lämmittää aina välillä, mutta murtaa samalla omaa tunnettaan. En ole koskaan saanut läheisyyttä, en koskaan rakkauttaa, joka tuntuisi syvällä sydämmessä. Olen jo luopunut oikeassa elämässä tästä kaikesta, mutta jos menettäisin ne kuvitemissani... Menettäisin kaiken. Toivottavasti te muut saatte kokea sen ja kertoa sen koko maailmalle. pitäkää siitä kiinni ja muistakaa, jokainen hyvä hetki rakkaasi kanssa.

Feeling..

Hengitykseni hurtuu. Näen ympärilläni valkoisen maan. Taivaalla ovat, kauniin hennot ja hiljaiset värit. On aivan hiljaista ja kylmää. Kuulen, kuinka lumi narskuu jalkojeni alla. Heittäydyn selälleen maahan, ja vedän keuhkoni täyteen raitista, kylmää ilmaa ja huokaan. Missä olen? Olenko kuollut? "En". Nukunko? "En". Olen siellä missä haluan. Ruumiini on lämmin, vaikka pakkanen kiristyy. Katselen taivaalle, ihaillen revontulia. Jotka rauhallisin liikkein matkustavat eteenpäin. Pian olen taas muualla, mutta tiedän tulevani takaisin, jos vain haluan.

Thoughts and feeling..

Pieni tyttö, istuu kivellä raapustaen kirjaan. Katsellessaan maisemia, henkinen kipu alkaa taas. Se ei ole pistävää, eikä se ole kuin kivellä heitettäisiin. Se on sisällä ja tuntuu ylhällä rinnassa. Se ahdistuksen tunne, se kipu mikä on sanoin kuvaamaton. Pienen tytön päässsä pyörii, koko maailma. Pitäen kämmentään rinnalla, tuntuu kuin kipu vain valtaisi koko kehon. Tekisi mieli vain huutaa, huutaa koko maailmalle. Yrittää tyttö hädissään, pitää kaiken sisällään. Kyllä se pian hellittää, jos ei niin kävellen yrittäen unohtaa. Jatkaen kirjoittamsita kirjaansa, tyttö yrittää sanoin kuvailla tunnetta, joka valtaa kehon kysymättä.Tyttö rukoilee hiljaa, pelkäen ettei se tule suoraan sydämmestä. "Anna auttava käsi, rakas taivaanisä Jumala". "Anna anteeksi kaikki väärät tekoni, kaiken olen kyllä ansainnut". "Anna minulle voimaa tulla taas luoksesi, ole kiltti ja ota minut suojiisi". "En ole hyvä, mutten halua olla myöskään paha". Tyttö haluaa oppia virheistään, näyttää pienet ja suuret tunteensa. Ei ole antanut itselleen anteeksi, mutta miten on pystynyt antamaan muille? Yrittäen jatkaa, tyttö käyttää sisäistä voimaa. Älä anna muille voimaa, niin että luovuttaisit. Olet vahva, kuin puu. Kestät myrskyt, aallot ja tulet kallioidenkin läpi.

Thoughts....

Onko peiliin katsomista, kun huomaa vaan virheet? Onko siihen uskomista, mitä pää ajattelee? Onko totuutta, jos muilta kyselee? Entä jos et usko muita, vaan silmiä joilla näet. Kun katsoo peiliin mistä pidät, mistä et? Entä se maailma, jossa vaeltelet? Näen kauniit puut, kauniin meren ja eläimet, jotka juoksentelevat. Uskon siihen mitä silmäni näkevät, mutta entä kun peili heijastaa ne takaisin? Mihin minun uskoa pitäisi, kun muut sanovat käänteisesti. "Vaaleat pitkät hiukset, vihreät isot silmät, kuin elovena tyttö". Kaunis kuin kukka, mutta ujo kuin aave?

Thoughts....

Meren kohina, ja sen äänet. Tuuli puhaltaa lämpöistä ilmaa, joka keventää kuumaa oloani. Lokit kiljuvat pääni yläpuolella sinisellä, pilvettömällä taivaalla. Hiekka jalkojeni alla tuntuu lämpöiseltä, ja pehmeältä. Kaivaen hellästi käsilläni hiekkaa, käteeni osuu muutama leipäkivi. Niiden pinta on sileä, ja ne ovat kauniin mustia. Kolisutan kiviä toisiinsa, ja kuuntelen niiden pientä kolinaa. Kaunista, en kaipaa edes musiikkia, joka on lähellä sydäntäni. Kaivan jalkojani yhä syvemmälle hiekkaan, ja kuuntelen. En kaipaa tällä hetkellä mitään. Minulla on taas kerran hiukan parempi olla. Pian se on taas ohi, mutta se ei haittaa. Sillä tiedän pääseväni vielä takaisin, kun aika vain koittaa.

Hyvää ystävänpäivää.

Olette pieniä ihmeitä, olette kauniita, olette jotain jota jotkut eivät osaa edes kuvitella, jollei heitä ole. Mutta silti he kaipaavat, ja miettivät mikä sammuttaisi janon? He odottavat pimeässä, että joku toisi heille valon. ´Kuka lohduttaisi, kun on paha olla? Kuka nauraisi, kun on hyvä olla? Kuka on vierellä, kun katsot elokuvaa? Kuka on mielessä, kun haluat jutella? Kenelle soitat, kun tulee hätä? Kuka pitää sinua hulluna, mutta silti välittää sinusta? Oletko koskaan kuulut sanaa ystävä? Joka on kuin tähti, joka lentää luoksesi taivaalta, kun tarvitset. Näyttää tietä, kun olet eksyksissä. Pitää synkimmätkin salaisuutesi. Pitää kädestä sinua taluttaen. Ja välittää sinusta sellaisenaan, kuin olet. Sinä olet sellainen, ja hyvin tärkeä. Kultaakin kalliimpaa, ja sitä varjellaan. hyvää ystävänpäivää.<3

Feeling...

Olen aivan sekaisin, tarvitsen rauhaa, aikaa ja päämäärän. olen taas aivan eksyksissä, enkä  tiedä mihin täältä kääntyisin. Olen taas yksin. Yritän, mutta omatuntoni soimaa jatkuvasti. Kyllä, minulla on omatunto. Haluan olla hyvä, haluan parantaa, auttaa. Mutta kuka käyttää hyväkseen ja ketä? En halua olla siipi, joka kannattelee hetket. Jonka jälkeen olen suljettuna, samaan koloon josta lähdin. En halua olla se, joka aiheuttaa kaiken pahan. Jonka jälkeen kuulen vain huutoja. En tahdo olla se, joka menettää hermonsa ja lähtee lätkimään. Tahdon olla vahva, tahdon olla hyvä kaikille. Kohdella muita, niinkuin haluaisin muiden kohtelevan minua. Minulla on päämäärä. Tahdon voittaa taistelun, joka alkoi 20-vuotta sitten. Hoen vain itselleni, joka auttaa jaksamaan "Minä pystyn siihen".