Thoughts and feeling..

Pieni tyttö, istuu kivellä raapustaen kirjaan. Katsellessaan maisemia, henkinen kipu alkaa taas. Se ei ole pistävää, eikä se ole kuin kivellä heitettäisiin. Se on sisällä ja tuntuu ylhällä rinnassa. Se ahdistuksen tunne, se kipu mikä on sanoin kuvaamaton. Pienen tytön päässsä pyörii, koko maailma. Pitäen kämmentään rinnalla, tuntuu kuin kipu vain valtaisi koko kehon. Tekisi mieli vain huutaa, huutaa koko maailmalle. Yrittää tyttö hädissään, pitää kaiken sisällään. Kyllä se pian hellittää, jos ei niin kävellen yrittäen unohtaa. Jatkaen kirjoittamsita kirjaansa, tyttö yrittää sanoin kuvailla tunnetta, joka valtaa kehon kysymättä.Tyttö rukoilee hiljaa, pelkäen ettei se tule suoraan sydämmestä. "Anna auttava käsi, rakas taivaanisä Jumala". "Anna anteeksi kaikki väärät tekoni, kaiken olen kyllä ansainnut". "Anna minulle voimaa tulla taas luoksesi, ole kiltti ja ota minut suojiisi". "En ole hyvä, mutten halua olla myöskään paha". Tyttö haluaa oppia virheistään, näyttää pienet ja suuret tunteensa. Ei ole antanut itselleen anteeksi, mutta miten on pystynyt antamaan muille? Yrittäen jatkaa, tyttö käyttää sisäistä voimaa. Älä anna muille voimaa, niin että luovuttaisit. Olet vahva, kuin puu. Kestät myrskyt, aallot ja tulet kallioidenkin läpi.