Opinion and thoughts..

Nuorten unelman yleensä tallotaan, kun he kertovat niistä maailmalle. Ne murskataan, ja heille sanotaan älä elä haaveissa. Itse ainakin elän, ja nautin siitä todella. Jotkut sanovat, että työssä on väliä palkasta. Joo niinhän se on, mutta eikö siinä ole kyse myös siitä mistä itse pidät? Tekisitkö kymmeniä vuosia sellaista, josta et nauti vähääkään, vain sen takia että raha virtaa? Eikö nuori saa itse valita tiensä, eikö nuori saa vähän koetella rajojaan. Jokainen meistä on niin omalaatuinen, ja tahtoo kokeilla uusia asioita. Ei siinä ole mitään pahaa. Jos joku sanoo sinulle, lähde opiskelemaan pohjoiseen. Lähdetkö, en usko. En myöskään usko, että haluat elää toisen kuviteltua elämää. Vaan omaasi, ja rakennat sen sellaiselle pohjalla, kuin itse haluat. Tosin voit mokata monia asioita ennen sitä, mutta jos löydät sen oman polkusi niin onnistut varmasti. Meitä neuvotaan miten ei kannata toimia, mutta toimimme silti. Me haluamme kokea, me haluamme kasvaa, me tahdomme oppia uutta me haluamme kävellä kivistä polkua, ei aina sitä silkkistä ja tylsää. Me olemme vahvoja, me olemme niitä taistelijoita ja me olemme niitä joista tulevaisuus on kiinni. Älkää siis tuomitko, vaan antakaa mahdollisuus näyttää, että me pystymme siihen. Ja te vanhemmat olette niitä, jotka voivat olla ylpeitä lapsistanne.

Pian pääsen taas hetkeksi pois, pian saan taas hengittää. Pian saan katsoa muuta, kuin harmaata maisemaa. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kuka ruusuilla haluaa tanssia? Niissähän on piikit, eli elämme kokoajan varpasilla, jolloin on kiva hengähtää välillä. On mukavaa nähdä rakkaitaan, vaikka aikaa on kulunut. Kuitenkin tunteet ovat pysyneet samassa, eli välitän heistä yhä. Näemme vain hetket elämässä, mutta koskaan en unohda. Kun pääsen perille, tuksu on mitä ihanempi mitä muistin. Maisema mitä puhtaampi. Ne päivät jotka vietän siellä, nautin joka hetkestä. Pian nähdään, ja pian taas sanon näkemiin. Mutta en halua puhua siitä, vaan siitä kuinka saat hymyn huulilleni, kuinka saat oloni tuntumaan tervettulleeksi, ja mukavalta. Sinun luona minulla on aina ollut niin hyvä olla. Pusu poskelle ja suuri sydämmellinen halaus, olet minun yksi suojelusenkeli.

Feeling..

Päästän irti, en enään pidä kiinni. On helpompaa unohtaa, kuin muistella. Kun irrotan, en enään löydä. Kun kävelen pois, kaikki ympäriltäni katoaa. Kun vaihdan kaiken uuteen, vanhaan ei ole paluuta. Kun näen peilikuvan, säikähdän ja tahdon juosta. Juoksen pois, ja jatkan kunnes olen turvassa. Jalat väsyvät, mutta oloni ei. En tiedä määränpäätä, mutta pysähdyn vasta kun tunnen oloni turvalliseksi. Kukaan ei löydä, kukaan ei katso, ei kuule. Voin vihdoin nukahtaa, ja kaiken sen unohtaa. Nyt suljen silmäni, ja hegitän hyvin tyynesti ja hiljaa. Hyvää yötä, teille pienet kulkiat. Tämän kulkian, on nyt aika nukahtaa.

Feeling and thoughts..

Tuo pieni tyttö, muuttaa kyyneleet hymyksi peittääkseen ne. Tuo tyttö keräsi voimansa, suojellaakseen perhettäänsä, suojellaakseen itseään. Sanoja ei voi käyttää vastaan, kun ei tiedä mitä käyttää. Tyttö on vahva, ei murru vaikka löisit vasaralla ja taltalla, vaikka iskisit puukolla taikka käyttäisit moottorisahaa  Se murtuu, ku itse tahtoo. Voima, se vahvuus, sen osaa piilottaa mitä itse tahtoo. Hän on kuin avoin kukka, joka pitää sisuksen visusti piilossa. Vahvana voit näyttää hyvin voivalta, mutta sisältä olet jo rikki. Pienet sirpaleet kulkevat tuulessa, ja lopulta nekin katoavat.

Feeling and Thoughts...

Miksi teemme elämässä virheitä, ja joskus jopa toistamme ne? Onko siihen aina jokin syy, vai opettelemmeko vain elämään. Onko ihmistä kuka ei ole koskaan katunut tekojaan, tai joka ei ole koskaan tehnyt virheitä. Teoista en itse ole varma, mutta virheitä me jokainen olemme tehneet. Tunnemme olevamme yksin, ja tavallaan me olemmekin. Vai oletko päässyt toisen ajatuksiin sisään, ja tuntenut kaikki sisäiset tunteet, joita ei ole nähty päälle päin? Ajatuksemme ja tunteemme, ovat meidän omia ja niiden kanssa joudumme olemaan täällä yksin. On eri asia uskoa ja olla uskomatta. Itse olen tuntenut olevani, niin yksin mutta samalla tiedän etten ole. On eri asia yrittää vakuttaa sillä toinen, joka ei välttämättä usko. Me olemme outoja ja arvattomia olentoja, joita tutkitaan kokoajan lisää. Emme välttämättä saa tietää kaikkea, mutta opimme koko ajan uutta. Mikä on totuus ja mikä valhe, emme aina voi tietää. Mutta ajatuksissamme ja tunteissamme käymme omaa suurta taisteluamme.

Feeling and Thoughts...

Jos jokainen meistä pitäisi toista kädestä kiinni ympäri maailmaa, kuka päästäisi irti ensimmäisenä? Kuka puukottaisi toista? Kuka suutelisi, tai kuka nauraisi ensin? Voiko arvata tulevan, voiko ennustaa huomisen päivän? Kuka ensimmäiseksi nousisi seisomaan, ja puhuisi suunsa puhtaaksi? Kenen ajatukset ovat viisaita, kenen ei? Voiko ihmisen luokitella ryhmiin pukeutumisellaan? Voiko ihmisen tuomita rotunsa tähden? Ihmisiä 7 miljardia pitämässä toisiaan kädestä kiinni, ei voi tietää mikä on ensimmäinen siirto, ja kuka sen tekee. Kaikilla meillä on viisaita, ja ehkä hieman outoja ajatuksia. Emme voi luokitella siitä, kuka on viisas ja kuka ei. Jokainen meistä pukeutuu ulkoisesti, sisäisen minäkuvani mukaan. Eikä sen perusteella kenelläkää ole oikeutta sanoa, että tuo on saatanan palvoja ja tuo hippi. Kenelläkään ei ole minusta oikeutta tuomita ihmistä, sen perusteella mistä on kotoisin, tai minkä värinen on. Ihmistä voi lukea, kun oppii tuntemaan. Täällä on niin erillaisia ja kaiken kokoisia, että ei ole väliä loppujen lopuksi miltä näytät. Vaan sillä, millainen ihminen sinä olet sisältä. Pakko myöntää, että vaikka itse en ole sujut itseni kanssa, olen huomannut että kaikissa näkemisissä ihmisissä on kauneutta. Mutta ihmisen oma luonne, ja se miten kohtelet muita, on suurin tekijä. Kuka haluaan olla sinun seurassasi, ja kuka ei. Oletko oma itsesi seurasta riippumatta, vai muututko seuraa vaihtamalla. Itse olen hiljainen, ujo ja tarkkailen muita, kun tapaan toisen ensimmäisen kerran. Mutta myöhemmin huomaa, millainen hölösuu oikeasti olen. Jos saisin loppumaan syrjinnän, kiusaamisen ja ihmisen sisällön turmelemisen, tekisin sen kertaheitolla. Olisiko täällä parempi olla? En usko että minun täytyy edes vastata, sillä uskon että ajattelette samaa kuin minä, vai? En tuomitse ihmistä, minulla ei ole siihen oikeutta. Mutta minulla on oikeus antaa uusi mahdollisuus, ja oikeus päättää kenen kanssa olen. Toivon, että löydämme yhteisin tien, nii että saisimme edes yksinäisyyden ja syrjinnän loppumaan. Me olemme vahvoja, ja meidän pitää näyttää se.

Feeling and Thoughts...

Pieni tyttö on jatkanut matkaansa jo kauan. Pienet jalat ovat verestä, ja haavoista kipeät. Tyttö istahtaa kivenlohkareen päälle, ja antaa jalkojensa levätä. Hän miettii, kuinka jalkansa kantavat vielä. Hän ei ole vielä luovuttanut, ja aikoo jatkaa. Ilma on sateelta raikas, ja tyttö napsaiseen kostean lehden maasta. Hän sitoo niillä jalkansa, ja odottaa vielä hetken. Hänen kasvoistaan ei näy kipu, jonka haavat tuottavat. Hänen ilmeensä on ilmeetön. Hän jaksaa uskoa, hänen täytyy vain yrittää enemmän. Tuo pieni tyttö, ei jätä tätä matkaa kesken. Hän aikoo mennä loppuun saakka. Tyttö nousee kiveltään, ja jatkaa pienin askelin. Hänen hymynsä pilkahtaa, ja vetää syvää henkeä. Kuiskaa hiljaa "Täältä tullan, elämä ja kuolema", matka voi olla pitkä mutta kyllä jalat loppuun saakka kantaa.