keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Pian pääsen taas hetkeksi pois, pian saan taas hengittää. Pian saan katsoa muuta, kuin harmaata maisemaa. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kuka ruusuilla haluaa tanssia? Niissähän on piikit, eli elämme kokoajan varpasilla, jolloin on kiva hengähtää välillä. On mukavaa nähdä rakkaitaan, vaikka aikaa on kulunut. Kuitenkin tunteet ovat pysyneet samassa, eli välitän heistä yhä. Näemme vain hetket elämässä, mutta koskaan en unohda. Kun pääsen perille, tuksu on mitä ihanempi mitä muistin. Maisema mitä puhtaampi. Ne päivät jotka vietän siellä, nautin joka hetkestä. Pian nähdään, ja pian taas sanon näkemiin. Mutta en halua puhua siitä, vaan siitä kuinka saat hymyn huulilleni, kuinka saat oloni tuntumaan tervettulleeksi, ja mukavalta. Sinun luona minulla on aina ollut niin hyvä olla. Pusu poskelle ja suuri sydämmellinen halaus, olet minun yksi suojelusenkeli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti