Piirrän silmissäni maisemaa.

Feeling and Thoughts...

Odotan talven värejä, sitä valkoista joka saa maailman näyttämään niin lempeältä. Metsää, joka näyttää valkoiselta untuvapeitteeltä. Tähdet ja kuu, jotka loistavat pimeässä pikkuisille tietä. Eri värisiä valoja, jotka koristelevat kauniisti taloja, puita ja ikkuinoita. Kuusen voimakas tuoksu, jota ei kesäisin huomaa. Pakkasiltoja, kun maa näyttää kristallilta ja niin kauniilta. Jää puikot, jotka kimmeltävät kuun valossa, ja näyttävät koristeilta. Se on talven aikaa, ja jopa melkein taikaa. 

Hyvää isänpäivää..

Kukkani, kukkii sinulle ikuisesti. Se ei kuinhdu vuosienkaan päästä, se ei koskaan kuole. Se on rakkauden kukka, punaisessa leningissä. Se tanssii yöt ja päivät, vaikka se on välillä hyvin hiljaa, se yhä sinua rakastaa. Sitä tunnetta ei kukaan muuta, ja aina se tulee sinua tarvitsemaan. Se kukka kukkii kesät ja talvet, eikä se koskaan nukahda. Hyvää isänpäivää.<3

Feeling and Thoughts...

Pian saa taas tutut, ja turvalliset tuoksut vallata kodit. Valot jotka tuovat kauneutta maailmaan, ja talven pimeään iltaan. Saa kuunnella terien ääniä jään päällä, ja lasten leikkejä mäellä. Kauniit lumienkelimme, jotka jätämme jälkeemme. Tai lyhdyt, jotka loistava kauniisti lumipallojen alta. Talvi on hiljaista ja kaunista aikaa, ja siinä on myös jotakin pientä taikaa. Glögin lämpö, joka lämmittää kylmiä pieniä käsiä. Se saa avaamaan kirjat, ja sytyttämään kynttilät. Se tunnelma, tunne jonka saa hiljaisuudesta. Vaikka on yksin, ei tunnu niin yksinäiseltä, kun pääsee talven ihmemaahan, ja kirjojen kuviteltuihin, ihaniin ja jännittäviin hetkiin.

Feeling and Thoughts...

Kumman puolelle lapsi voi asettua, kun vahemmat käyvät omaa taisteluaan. Kahdenkymmenenyhden vuoden sisällä muistan kahdeksantoista vuotta, tappelua, huutoa ja syyttelyä. Kuka seisoo sanansa takana, kuka puhuu totta, kuka kertoo koko tarinan? Suljen korvani siltä, mutta kuulen sen silti. Jos vika ei ollut hänessä, se on minussa tai muissa lapsissa. Pelkäsitkö koskaan kotona, odotitko yöllä oven aukaisua? Hiljaa yksin sängyssä, kun lapsi koittaa saada unta. Samaan toistuvaa painajaista pikkulapsena, vankina yöstä toiseen. Kun et halua olla kuka olet, on vaikeampi hyväksyä, on vaikeampi herätä seuraavaan päivään, sillä elämä on yhä sama.

Vaikka menneisyys painaa, ja on vaikea jatkaa. Syytät itseäsi tai muita, olisi ehkä vain helpompi kadota tai lähteä. Tunnet olevasi turha, täysi nolla? Anna äänesi kuulua, anna itsellesi lupa huutaa. On niin paljon mahdollisuuksia, on niin paljon pahaa, niin paljon toiveita. Ota lähelläsi olevaa kädestä, ja pyydä tukea. Anna pienelle lapselle suupala, tai lämmin halaus. Olisi helpompaa juosta taas todellisuutta karkuun, mutta en minä voi koko elämääni olla se joka juoksee. Ei ole ihmeellistä jos jalkani ovat väsyneet, ja kaikki kaatuu samaan aikaan päälle. Jonka taakseen jättää, sen edestään löytää. Mutta älä heitä sitä hukkaan, toinen kuolee ennenkuin kerkeää syntyäkkään. Sinulla on elämä vaikka et haluaisin sitä jatkaa, mutta jatka sitä sitten edes muiden vuoksi. Olet tärkeä, vaikka nimeäsi ei olekkaan historin kirjoissa. Me yhdessä olemme voimakkaampi, kuin mikään maailman voima.

Feeling..

Veljeni ovat minun suojelioitani, he ovat minun turvani. Kuuntelijoitani, vaikka en avaisikaan suutani. He pitävät yhtä, eivätkä koskaan hylkää. Pienempänä en voinut kuvitella, että voisin olla niin läheinen. Enemmän elin pelossa, että saisin kokea kipua. He tarvitsevat minua, ja minä heitä, pidän heistä kiinni ja annan itsestäni kaikkeni. En jätä kadulle, kuuntelen ja puolustan kun tarvitsee. Vihaan valehtelua perheen sisällä, vihaan sitä kun toista syrjitään, ja itse pitäisi olla niin hiljaa. Vihaan, kun viat nähdään vain toisessa, eikä tajuta mitä toinen tarvitsee. Olen nähnyt kun perhettäni satutetaan, olen nähnyt kun perheenjäseneni on tipahtanut pohjalle, ja pitelee köydestä kiinni.Olen nähnyt, kun toinen puolustaa toistaan. Olen nähnyt kun rakas ihminen murtuu. Sen kaiken näkeminen ottaa jo kipeää, mutta jos sen tekee vielä oma perhe. Se kipu on tultakin kovempi, se viha joka kuohuu sisällä. Viha ei ole sitä kuinka haluaa satuttaa, vaan sitä kuinka paljon haluaa omiaan puolustaa. En välitä siitä mitä muut sanovat satuttaakseen, kestän sen. Mutta kun sen sanoo, joku sellainen jonka haluaa olla vierellä koko elämän. Se murtaa muutakin kun sydämmen ja unelmat. Koko elämäsi romahtaa, vielä senkin jälkeen nouset sieltä jostain kohtaamaan sen uudestaan.

Feeling..

Puhdasta rakkautta, yksinäisyyden tunnetta. Kun sytytän kynttilän, milloin sammuu liekki. Voima johon turvaudut, kun elämässä kaadut. On helpompi hengittää, kun olla hengittämättä. Yksinäisyys omissa varjoissaan, mietteissä tuntuu kylmältä ja tunteiden myrskyltä. Jäänkö ikuisesti yksin? Nousenko täältä koskaan? Puhunko yhä yksin? Oliko tämä tässä, vai jatkuuko se yhä? Pidän itsestäni kiinni, ja nostan itseäni ylös rautalankaa pitkin. Helppo tehdä liikkeet ja astua harhaan. Helppo pudota, mutta niin vaikea nousta. Käsi vertavaluvana, yritän yhä nousta. Istun hiljaa, yhä odottaen. Odottajan aika on pitkä, mutta entä jos odottaa aivan turhaan?