Kumman puolelle lapsi voi asettua, kun vahemmat käyvät omaa taisteluaan. Kahdenkymmenenyhden vuoden sisällä muistan kahdeksantoista vuotta, tappelua, huutoa ja syyttelyä. Kuka seisoo sanansa takana, kuka puhuu totta, kuka kertoo koko tarinan? Suljen korvani siltä, mutta kuulen sen silti. Jos vika ei ollut hänessä, se on minussa tai muissa lapsissa. Pelkäsitkö koskaan kotona, odotitko yöllä oven aukaisua? Hiljaa yksin sängyssä, kun lapsi koittaa saada unta. Samaan toistuvaa painajaista pikkulapsena, vankina yöstä toiseen. Kun et halua olla kuka olet, on vaikeampi hyväksyä, on vaikeampi herätä seuraavaan päivään, sillä elämä on yhä sama.
Vaikka menneisyys painaa, ja on vaikea jatkaa. Syytät itseäsi tai muita, olisi ehkä vain helpompi kadota tai lähteä. Tunnet olevasi turha, täysi nolla? Anna äänesi kuulua, anna itsellesi lupa huutaa. On niin paljon mahdollisuuksia, on niin paljon pahaa, niin paljon toiveita. Ota lähelläsi olevaa kädestä, ja pyydä tukea. Anna pienelle lapselle suupala, tai lämmin halaus. Olisi helpompaa juosta taas todellisuutta karkuun, mutta en minä voi koko elämääni olla se joka juoksee. Ei ole ihmeellistä jos jalkani ovat väsyneet, ja kaikki kaatuu samaan aikaan päälle. Jonka taakseen jättää, sen edestään löytää. Mutta älä heitä sitä hukkaan, toinen kuolee ennenkuin kerkeää syntyäkkään. Sinulla on elämä vaikka et haluaisin sitä jatkaa, mutta jatka sitä sitten edes muiden vuoksi. Olet tärkeä, vaikka nimeäsi ei olekkaan historin kirjoissa. Me yhdessä olemme voimakkaampi, kuin mikään maailman voima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti