Se sama ja kauan kestänyt tuska ja suru odottaa vapautta, joka sisällä myrskyää. Ei vain uskalla vaan laittaa tunteet nuo synkät ja murheelliset syvälle sinne jonnekkin josta voi vain nähdä pienen vilauksen silmien edessä, joka taas piiloon sujahtaa, kun tyttö pieni peittää suruaan ja jatkaa hymyillen matkaa.. Mutta tunne tulee, joka kerta uudestaan ja uudestaan, kun tyttö itkuaan silmiensä kostuttua pidättää ja saa taas tunteen piilottaa voimillansa joka kerta uudestaan, vaan ei kestä välttämättä kauaa, kun tyttö sortuu tunteisiin suuriin ja tajuaa, että on aika käydä niihin kiinni ja läpi kulkea uudestaan se sama pelottava matka, jota ei edes halua tyttö muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti