Feeling..

Tuo pieni tyttö tajusi viimmein, kuinka hänen pitää kävellä kaiken vihan alla. Kaikkien katseiden, ilmeiden ja jopa puheiden keskellä. Musiikki auttaa, kun ei kuule muuta, silmät hän sulkee kun en jaksa sillä hetkellä nähdä, mutta ajatuksen vain myrskyävät päänsä sisällä. Joko kaikki on totta, valetta tai hulluutta, hän tuntee sen surun ja sen, kuinka hän vaipuu syvään epätoivoon, kun kaikki paino on jo harteilla ja lisää on tulossa. Hänestä viis, ei hänen tunteistansa kukaan välitä, yksi pahanilmanlintu, josta pitää vain kaikin keinoin päästä. Tyttö juoksee, huutaa ja yrittää pakoon mutta turhaan. Hän palaa aina ajatuksiin uudelleen ja taas miettii, pitääkö jaksaa loppuun saakka, että kaikilla muilla olisi hyvä olla? Kärsiä kaikki sen mitä hän ansaitsisi? Kuunnella kuiskaukset joista ei tiedä ovatko ne totta? Jäädä yksin muiden keskelle? Kyllä ja hän vieläkin yrittää kavuta korkeammalle, vaikka välillä tippuu muutaman portaan syvemmälle. Mutta hän nousee eikä sano vielä pitkään aikaan hyvästi, vaikka moni sitä ehkä toivookin.