Odotan lämpöä, odotan metsän ja kukkien tuoksua, odotan merta, odotan sitä, kun ei tarvitse välittää, ajatella mitään, tuntea vain tuulen kasvoillaan ja huokaista syvään. Tuntea lämmön kasvoilla ja nähdä, kuinka aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan ja linnut laulamaan. Haluan nähdä sen kauniin maailma, jota kaipaan synkkinä ja pimeinä aikoina. Sen kauniin metsän jonne kaipaan jo, kun lähden pois. Järven jonka rannalle kuvittelen saapuvani uudelleen. Luonnon, joka on niin ihmeellisen kaunis. Paikka jossa päätän ketä katson ja ketä en, paikka jossa kukaan ei häiritse ja saan olla yksin jos haluan. Pian pääsen taas takaisin ja pian sanon taas hyvästi, mutta onneksi palaan aina uudelleen.