Feeling..

Veljeni ovat minun suojelioitani, he ovat minun turvani. Kuuntelijoitani, vaikka en avaisikaan suutani. He pitävät yhtä, eivätkä koskaan hylkää. Pienempänä en voinut kuvitella, että voisin olla niin läheinen. Enemmän elin pelossa, että saisin kokea kipua. He tarvitsevat minua, ja minä heitä, pidän heistä kiinni ja annan itsestäni kaikkeni. En jätä kadulle, kuuntelen ja puolustan kun tarvitsee. Vihaan valehtelua perheen sisällä, vihaan sitä kun toista syrjitään, ja itse pitäisi olla niin hiljaa. Vihaan, kun viat nähdään vain toisessa, eikä tajuta mitä toinen tarvitsee. Olen nähnyt kun perhettäni satutetaan, olen nähnyt kun perheenjäseneni on tipahtanut pohjalle, ja pitelee köydestä kiinni.Olen nähnyt, kun toinen puolustaa toistaan. Olen nähnyt kun rakas ihminen murtuu. Sen kaiken näkeminen ottaa jo kipeää, mutta jos sen tekee vielä oma perhe. Se kipu on tultakin kovempi, se viha joka kuohuu sisällä. Viha ei ole sitä kuinka haluaa satuttaa, vaan sitä kuinka paljon haluaa omiaan puolustaa. En välitä siitä mitä muut sanovat satuttaakseen, kestän sen. Mutta kun sen sanoo, joku sellainen jonka haluaa olla vierellä koko elämän. Se murtaa muutakin kun sydämmen ja unelmat. Koko elämäsi romahtaa, vielä senkin jälkeen nouset sieltä jostain kohtaamaan sen uudestaan.

Feeling..

Puhdasta rakkautta, yksinäisyyden tunnetta. Kun sytytän kynttilän, milloin sammuu liekki. Voima johon turvaudut, kun elämässä kaadut. On helpompi hengittää, kun olla hengittämättä. Yksinäisyys omissa varjoissaan, mietteissä tuntuu kylmältä ja tunteiden myrskyltä. Jäänkö ikuisesti yksin? Nousenko täältä koskaan? Puhunko yhä yksin? Oliko tämä tässä, vai jatkuuko se yhä? Pidän itsestäni kiinni, ja nostan itseäni ylös rautalankaa pitkin. Helppo tehdä liikkeet ja astua harhaan. Helppo pudota, mutta niin vaikea nousta. Käsi vertavaluvana, yritän yhä nousta. Istun hiljaa, yhä odottaen. Odottajan aika on pitkä, mutta entä jos odottaa aivan turhaan?

Feeling..

Elän savun keskellä, ja on vaikea hengittää. Katson joka yö taivasta kohti, etsien jotakin kaunista. Jokainen akeleeni on raskas, enkä tiedä mihin astun seuraavaksi. Jokainen siirtoni tuntuu toivottomalta, tuntuu kuin olisin jo pilannut kaiken. Niin yksin, niin peloissaan ja niin rikki. Et tunne minua, et tiedä kuka olen. Olen haavoittuneempi kuin luulet, mutta silti minä nousen yhä uudelleen. Etsin turhaa sitä mitä ei ollut, olen etsinyt syytä jo kauan. Suljin kaiken lukkojen taakse, ja nyt en saa sitä auki. Pelkään aikaa, pelkään yksinäisyyttä, sitä kun joudut sulkemaan silmäni. Pelkään mitä minä näen,  ja mitä en. Pelkään läheisyyttä, sillä en koskaan saanut sitä. Vihaan sanojani, vihaan tekoja joita tein, vihaan sitä että haluaisin antaa itselleni anteeksi. Pidän katseeni massa, kun kävelen ihmisiä kohti. Korotan katseeni taivaalle, kun kävelen pimeässä yksin kotia kohti.

Feeling..

Hymysi, kasvosi, kaikki se johon minulla ei ole lupaa. Kaikki se kärsimys, josta sinulla ei ole tietoakaan. Tiedätkö kuinka se sattuu, kun et voi tehdä mitään. Kuinka huomaisit yksinäinen tytön, yksinäisen sielun? Kaikki he jotka ovat ympärilläsi, saavat tuntea kosketuksesi. En anna itselleni toivoa, sillä se on mahdotonta. Olla niin sokea, tyhmä, jolla on särjetty sydän. Pieni tyttö odottaen taluttajaa, etkä sinä näe sitä. Pieni tyttö joka odottaa rakkautta, huolenpitoa mutta sinä kuljet eteenpäin ajattelematta. Sillä sinulle minua ei ole, eikä tule olemaan. Elät jossain muualla, ja tuo tyttö aivan toisaalla. Otat minusta voiman, sen toivon josta kaikki on  niin hiljaa. Pidän silmällä sinua, vaikka et koskaan näkisi minua. 

Feeling and Thoughts...

Sytytän tupakan, ja mietin menneitä. Jokainen hengen veto sattuu, ja mieli tekee vahvempaa kuin vesi. Pistän jalkani koukkuun, ja painan ne rintaani vasten. Musiikki korvillani rahoittaa minua, ja saa ajatukseni kulkemaan. Rakennan savusta renkaita, jotka haihtuvat mitä kauemmaksi ajautuvat. Sade käy puiden oksilla, jonka ylle sumu on kerääntynyt. Se saa luonnon näyttämään kylmältä ja väsyneeltä. Lyhyen kesän jälkeen, sen on aika käydä levolle, jotta se jaksaa uutta taas keväällä kasvattaa. Joka ikinen päivä minä ymmärrän enemmän, mutta mitä enemmän mietin, sitä enemmän menen sekaisin. Onko mitään yksinkertaista kysymystä, johon on yksinkertainen vastaus? Onko ajalla oikeasti väliä, kunhan sen vain ymmärtää, mitä maailma pitää sisällään. Vai voiko sitä koskaan ymmärtää, kuin uskonto joka jakaa ihmiset? Vai usko, joka yhdistää ne?

Shot through the hear..

Shot through the heart as I lay there alone
In the dark through the heart
It's all part of this game that we call love.

:Bon jovi- shot through the hear

Feeling..

Pieni tyttö joutuin kasvamaan jo nuorena, piti olla vanhempi kuin oli. Joutui kasvamaan sisältä vahvemmaksi. Kun lämpö ja turva katoaa ympäriltä, mitä jää jäljelle? Kylmä ja huomaamaton kuori, sitä suojaa suuri ja paksu muuri. Muurin keskelle suojautunut pieni tyttö, itkee kyynelistään pitkää jokea. Joesta heijastuu salaisuudet, surut, muistot, viha ja rakkaus. Se on kuin elämän kirja, sanaa sanomattakaan. Voit kuulla kyyneleiden valuvan poskipäitä pitkin. Voit kuulla sen huudon, joka raastaa sisällä, joka tahtoo ulos. Se saa sydämmen vuotamaan tummaa, ja hyytävää verta. Haavat aukeavat yhä uudelleen, jotkut eivät lopeta koskaan. Hän näyttää vahvalta, hän näyttää onnelliselta. Häntä ei vain silloin nähty, joten hän piiloitui. Silmät ovat auki, ja hän on yhä siellä sisällä. Hän odottaa omaa pientä taluttajaa, joka häntä elämään opettaa.

Feeling and Thoughts...

Rakastan merta, sen omaavaa tuoksua. Rakastan, kun se voi olla niin kylmä. Rakastan, kun se voi olla lämpimämpi kuin ilma. Sen ylle kerääntyy kaunis ja sakea usva, jonka taakse peittyy maat ja vuoret. Kuin ihminen, se voi peittää maat ja jälkeen jäävät surut ja rumat urat. Sen kylmyys voi viedä hengen, tai antaa pienelle lapselle ihanan hetken. Oli se kauniin sininen auringossa, tai synkän musta pimeydessä. Se on se sama meri, oli myrsky tai ei. Talvisin se on kuin kristalli, kun jää kautaaltaan sen peittää. Kaunista, mutta liian todellista.

loaded and alone..

Just a kid, just a fool
Always trying to play it so cool
So he did what he knew
He left home and he dropped out of school.

:Hinder- loaded and alone

Thoughts...

He jotka antavat vähästään, ne jotka kampailevat vääryttää kohtaan. He ovat meidän käveleviä enkeleitä, joita ei kaikki edes huomaa. He ovat täynnä rakkautta, he kulkevat vierellämme. He eivät hylkää, he eivät käänny pois, eikä heitä haittaa meidän mokamme. He antavat mahdollisuuden parempaan, he antavat sen minkä pystyvät, ja sitäkin enemmän. He ovat arvokkaita koko maailmalle, he ovat meidän enkelimme tällä kylmässä  ja koleassa maailmassa. Meidän pitää huomata, kuinka he yrittävät, vaikka elämä on satuttanut ja maahan painanut. Minä kirjoitan tämän heille, vaikka he eivät siitä tietäisikään. Meidän pitäisi näyttää heidät koko maailmalle, eikä piilotella hyvän tekijöitämme. 

Omistettu ihmisille, jotka rakastavat. Heille jotka ovat avanneet meille omat ovensa, eikä ole sulkeneet silmiään kaikelle vääryydelle.

Feeling and Thoughts...

Tuo tyttö on käynyt elämäänsä läpi, pienin hetkin. Ei pidä muistoista, jotka kalvavat sisältä. Ei olotiloista, tunteista ja katumuksesta. Hänen virheet tuntuvat kamalilta, ja saa hänet peruuttamaan. Pääseekö tuo tyttö koskaan jatkamaan elämäänsä, jos hän elää menneessä? Antaako koskaan itselleen anteeksi, ja mikä tärkeämpää, antavatko muut? Ovet ovat auki, ja hän kurkkii sisään pienin silmäyksin, yrittämättä sulkea niitä. Jos hän ei saa koskaan niitä työnnettyä auki, ja elää samaa yhä uudestaan? "Minä olin se, joka valitsi sanat, minä olin se joka valitsi teot, olenko se minä joka päättää jatkaa?". 

Mutta mistä kaikki tätä alkaa, ja loppuuko se koskaan?

Feeling..

Valele minut bensiinillä, katsoen minua suoraan silmiin. Sytytä minut tunteettomasti tulitikulla, ja katso kuinka ruumiini, sieluni palaa helvetin tulessa. Kuule minun tuskan huutoni, käännä minulle selkäsi. Sillä kukaan, ei ole koskaan antanut minulle anteeksi.

Feeling..

Kaikki valheeni, jolla pilasin suhteeni. Kaikki varkaudet, jolla tuotin surua. Kaikki teot, jolla tein pahaa oloa. Hukutin suruni pulloihin, hukutin suruni savuun, hukutin itseni huumeisiin. Tahdon huutaa sen ulos, tahdon sen tarttuvan tuuleen, sateen puhdistavan ilman. Ei ole enään mitään jäljellä, mutta kaipaan tunteetonta ja hyvää oloa. Kaikki se on pelkkää valhetta, mutta sain kaiken muun katoamaan. Tahdon huutaa sen kaiken ulos, tahdon sieltä pois. En tahdo pääni enään kuljeskelevan pilvissä, ja ajattelevan että tämä ei ole totta.

Feeling and Thoughts...

Kun olet halunnut avautua, kuinka moni on sulkenut korvansa? Kuinka moni vaihtaa puheenaihetta, ja antaa ymmärtää että ajattelet vain itseäsi? Jokaisen on annettava antaa puhua, vaikka ei itse osaakkaan antaa vastauksia, tai oikeita sanoja. Aurinko nousee aamulla, ja laskee illalla. Toistaalla se ei laske ollekaan, ja toisaalla se ei nouse. Nousenko minä joka aamu, vai jäänkö makaamaan? Olenko paha, jos sanon asiani suoraan, tai kun valehtelen itselleni? Valheet satuttavat, mutta totuus satuttaa enemmän. Elän itselleni valheessa, mutta muille yritän aina puhua totta. Jos eläisin totuudessa, murenisin entistä enemmän enkä uskoisi kestäväni sitä. En ainakaan vielä, en ole siihen vielä valmis. Näen sen kaiken menneen kun lukisin kirjan, vain selailemalla sivuja lukematta niitä. Et voi valita toisen puolesta, mutta neuvoja voit antaa jos toinen niitä tarvitsee tai pyytää. Jokaisella meillä on kokemuksia elämästä, ja jokaisella on oma kivinen tarinansa. Voit kirjoittaa siitä, voit puhua tai olla puhumatta. Se on yksi omista valinnoista, jota kukaan muu ei voi tuomita. Kunhan sinulla on edes yksi tuki ja  turva, olkoon sitten kuvitelmaa, tai todellista totta. Voimia sinulle, hänelle, kaikille teille.

Feeling..

Katsoen ylös kaunista tähtitaivasta, panettu niin monta kertaa vasten tahtoaan maahan. Sanottu sanoja jotka viiltävät syvältä, tuo tyttö vahvasti odotti. Kukaan ei tullut kotiin, kukaan ei sanonut kaikki on hyvin. Maasta tulemme, maasta me myös nousemme. Polviltaan hän nousi, katsoen suoraan silmiin. Hiljaisuus sai metsän ja vuoret katoamaan. Se sain maan tärisemään, kuin se olisi avautunut. Meren raivo oli pimeä, mutta hiljainen. Hänen aika ei riitä vihaamaan, mutta hän ei koskaan unohda. Läheisyys on hänelle pelkoa, hän ei uskalla laskea muuriaan. Hän seisoo paikallaan, mutta sisällä hän juoksee toiseen suuntaan. Taivas kutsuu, kuin meri rauhoittuu ja antaa aaltojen laskeutua. Kulkien itsensä kanssa käsikädessä, hän jättää jälkeensä pieniä tarinota. Tarinoita unelmista, tarinoita äidin rakkaudesta, tarinoita omasta elämästä. Mutta ovatko tarinat totta, vai vain pienen tytön kuvitelmaa? Antaa ajan kulua, ja katsotaan kirjan taakse sitten uudestaan.

Feeling and Thoughts...

Jokainen meistä kulkee oman myrskynsä, jokainen joutuu nostamaan itse itsensä. Vaikka kulkisimme yhdessä, niin oman taistomme käymme päämme sisällä. Kukaan muu ei näe sinne, kukaan muu ei voi tietää menneisyyttäsi, ellet itse siitä kerro. Kuinka paljon elämä antaa, ja kuinka paljon se todellisuudessa ottaa? Uskon, että elämän aikana jää, ja tulee kysymyksiä joihin emme saa ikinä vastausta. Miksi ihminen leimataan hulluksi, kuin toisella on vain sisältä paha olla. Olen itse oppinut peittämään sen, itken kun olen yksin. Puhun itseni kanssa, jotta rauhoittuisin. Fyysisesti minä kävelen pitkää matkaa, mutta henkisesti olen laahustanut jo hyvin kauan.

Älä piilota sitä, sillä laahustaessa saat veren virtaamaan. Syytät itseäsi, tai muita ei se mitään muuta se vain jatkaa kasvuaan. Joko käyt taistelusi, tai annat sen valua suoraan sormistasi. Muistutan itseni, ja nyt muita paluuta ei enään ole, jos nyt todella luovutat.

Feeling and Thoughts...

Joskus olen kuvitellut itseni makaamassa silkisessä arkussa, ja veljeni kasvot kyyneleiden peitossa alas katsoessa. Vaikka meillä oli sotamme, toisia melkein jopa vihasimme. Nyt rakkauteni melkein minut sokaisee, ja teen mitä vain puolesta jos vain kykenen. En tahdo hänelle samaa kierettä todellisuuden, ja kuvitelman välille. Hän on jo lähellä, hän on jo käynyt siellä, hän harhailee eikä tiedä mihin uskoa ja mihin ei. Tahdon taluttaa hänet sieltä pois, tahdon olla tukena ja kuunnella. Minä rakastan häntä, ja rakkauteni ei katoa. Minä olen kalliosi, tukesi niin että et kaadu, mutta eteenpäin mennessä joudut ottaamaan askeleesi ihan itse.

 Älä jätä ihmistä yksin, kun se huutaa apua. Älä käännä selkääsi, kun toinen tahtoo puhua. Ei sinun tarvitse tietää, ei vastata. Kunhan kuuntelet ja olet vierellä, ettei toisen tarvitse tuntea olevansa onneton ja yksin.

Feeling and Thoughts...

Minulle sanottiin liian usein "Olet liian nuori ymmärtämään", ymmärätkö itsekkään? Minulle sanottiin " Olen sinua vanhempi, ja tiedän ja ymmärrän enemmän", Olet siis elänyt meidän muidenkin elämän?

Feeling..

Rakkaus, ei ole tehnyt kuin satuttanut. Tehnyt minusta heikon, sekoittanut, repinyt minut hajalle liian monta kertaa. Avasin portit, suljin ne ja avasin uudestaan. Nyt sisällä vuotava sydän on yksin ja vailla rakkautta. Rukoilen sinua, älä tee tätä uudestaan. Sydämmeni on heikompi, kuin luuletkaan.

Sydän on heikko, mutta samalla se on hyvin vahva. Sydän voi pettää, mutta samalla se jaksaa pumpata verta suoniisi. Se saa sinut rakastamaan, se saa sinut vihaamaan, jos sinulla on siihen aikaa. Kuinka monta tunnetta olet tuntenutt sen kautta, kuinka monta veistä olet sen läpi heittänyt, ja silti se yhä jatkaa. Jos käännät kelloasi taakse päin, sydämmesi tekee sen myös. Voit tuntea sen kaiken uudestaan, jos vain olet valmis sen kaiken kohtaamaan?

Feeling..

Kaikki todellisuus on minulle kuin pahaa unta. En pysty katsomaan sitä silmiin, en elämään sitä. Kun suljen silmäni, katoan todellisuudesta omiin mielikuviini. Kun olen yksin, puhun olemattomille, en kykene olemaan oma itseni, on helpompi olla joku toinen. Tahdon pois, tahdon tuntea lämmön. Minuun sattuu, enkä pysty parantamaan sitä haavaa joka vuotaa. Joka päivä kuolemaa on helpompi ajatella, kuin lähenisin sitä. En kestä enään kipua, joka porautuu yhä syvemmälle. Olen yksinäinen vaeltaja, joka harhailee turhaan. Sydämmeni on revitty, heitetty, tallottu ja aina uudestaan koottu. Ota se minusta pois, en tahdo sitä enään. En pysty kulkemaan läpi elämän kylmyydessä, sillä olen jo melkein jäätynyt jalositani kiinni, enkä pääse irti.