Feeling..

Katsoen ylös kaunista tähtitaivasta, panettu niin monta kertaa vasten tahtoaan maahan. Sanottu sanoja jotka viiltävät syvältä, tuo tyttö vahvasti odotti. Kukaan ei tullut kotiin, kukaan ei sanonut kaikki on hyvin. Maasta tulemme, maasta me myös nousemme. Polviltaan hän nousi, katsoen suoraan silmiin. Hiljaisuus sai metsän ja vuoret katoamaan. Se sain maan tärisemään, kuin se olisi avautunut. Meren raivo oli pimeä, mutta hiljainen. Hänen aika ei riitä vihaamaan, mutta hän ei koskaan unohda. Läheisyys on hänelle pelkoa, hän ei uskalla laskea muuriaan. Hän seisoo paikallaan, mutta sisällä hän juoksee toiseen suuntaan. Taivas kutsuu, kuin meri rauhoittuu ja antaa aaltojen laskeutua. Kulkien itsensä kanssa käsikädessä, hän jättää jälkeensä pieniä tarinota. Tarinoita unelmista, tarinoita äidin rakkaudesta, tarinoita omasta elämästä. Mutta ovatko tarinat totta, vai vain pienen tytön kuvitelmaa? Antaa ajan kulua, ja katsotaan kirjan taakse sitten uudestaan.