Feeling..

Tuki puu on jo kaatunut, jalat eivät enään kaunan kestä, olo muuttuu päivä päivältä tukalemmaksi, ja kukaan ei kuule kun huudan. Sydämmeni vuotaa verta, kyyneleeni on kuivattanut joet ja purot, ja maailmani synkistyy kuin lähenevä ykkosmyrsky. Sanat eivät enään kuulosta, kuin suurilta valheilta, sillä monet pelkäävät totuutta. Toisten katseet ovat kuin puukko sydämmessä, eikä toisille kertominen voisi enää parantaa mitään. Liian monta vuotta yksin, liian monta yksinäistä hetkeä. Yritin, ainakin hetken, mutta kukaan ei kuullut. "Odota, tarvitsen sinua, kuuntele edes hetki, en vaivaa sen enempää", mutta turhaan.. Nyt tarvitsen vain jonkin/jokun jota halata, päästä turvaan edes hetkeksi, lämpimään, tuntea sen lämmön joka jokaisella on jossain siellä syvällä itsessään.<3

Rakastan, välitän ja yritän kaikkeni. En tahdo kenellekkään mitään pahaa, mutta en taida kohta enään jaksaa.

Ei ole kyse murhasta, vaan ja ainoastaan yksinäisyydestä, ja sen todellisesta piinasta. Kaikki näyttää vain mustaa, ja toivotonta tuskaa, mutta ehkä joskus voin kaikelle tälle nauraa ja katsoa kaunista järven rantaa.<3

Anna meille voimia, anna toivoa, rakkautta ja ennen kaikkea uskoa. Kerro meille, että onnistumme jos oiken kovasti yritämme.