Hän pelkää kuolemaa, ja hän pelkää elämää. Miten hän voi jatkaa matkaa, kun hän pelkää koko ajan astuvansa harhaan? Miten hän voi sulkea silmänsä ikuisesti, kun hän pelkää mitä tapahtuu seuraavaksi? Hänen on vain pysyttävä paikoillaan, ennen kun uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleensa. Mutta siinä törmää kysymykseen mikä on oikea ja mikä väärä? Hänen sisältää kuuluu pienet äänet, kumpaan suuntaan mennä? Hän yrittää päättää, mutta aina hän jänistää.
Meistä jokainen tarvitsee taluttajaa, joka ei vie harhaan. Meitä pitää välillä vetää perässä, jotta uskaltaisimme olla oma itsemme. Meidän et tarvitse kuunnelle muiden mielipiteitä, jos vain osaat sulkea niiltä korvat. Meidän ei tarvitse jäädä jalkoihin, niin ettei kukaan huomaa. Meidän ei tarvitse olla ensimmäiset bussissa, sillä ainahan sitä voi seistä ja antaa vanhemmalle paikan. Me kaikki olemme oma laatusia, ja juuri niin täydellisiä kun voi vain olla. Meidän ei tarvitse alentua ja sanoa aina kyllä, me voimme sanoa myös ei. Sinun pitää uskaltaa olla juuri se kuka olet. Älä muuta itseäsi, jos kaverisi sanovat jotain tyylistäsi, he eivät ole silloin kavereitasi. Jos kaverisi dissaa sinua, hän ei myöskään ole ystäväsi. Nouse sieltä kuopasta ja näytä, että pystyt siihen. Aidan alittaminen on liian helppoa, mutta entäs jos yrität kiivetä sen yli? Sanon vain "Sinä pystyt siihen, uskalla olla oma itsesi, äläkä häpeä sitä mitä olet".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti