Onko hän näkymätön? Hän kulkee pimeässä metsässä, ei kuulu ääntäkään. Hän kurkistaa ikkunasta, hän näkee perheen. Hän näkee ilon, lämmön ja rakkauden näiden ihmisten ympärillä, hän kuulee kuinka lapsi nauraa. Hän melkein tuntee, kun isä halaa lastaan. Valona lämmin takka ja kynttilät, kun äiti lukee lapsilleen satua. Hän hiljenee, ja miettii syvällä itsessään, kunpa hän olisi sisällä. Kuuluu ääni, hän juokseen puiden ja kivien taa. Kuiskaus "Kuka siellä?", hän tulee piilostaan, mutta kukaan ei huomaa, kukaan ei edes katso häneen päin. Hänen silmänsä kirkkaina kyynelistä, katsoo heitä vielä kerran, kääntyy ja katoaa mustaan ja kylmään metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti