Kuka pitää pientä kädestä, kun tuntee yksinäisyyden pienessä sydämmessään? kuka kuunetelee, kun pieni purkaa sydäntään? Kuka seisoo vierellä, vaikeina hetkinä? Kuka pitää sylissä, kun tarvitsee lämpöä? Kuuleeko kukaan niitä pieniä ääniä, kun tyttö pyytää apua? Ei tytön sydän ole kiveä, se on taottu pelkällä lämmöllä, rakkaudella ja vahvoilla tunteilla. Anteeksi pyytänyt monet kerrat, auttanut kun pystynyt, kuunnellut kun muut purkavat sydäntä ja seisonnut vierellä, kun on tarvinnut. Tehnyt virheitä, satuttanut läheisiä ja nyt kärsii niistä syvällä sydämmessään, joka vuotaa tummanpunaista melkein mustaa verta. Pyytää anteeksi vielä monet kerrat, raaputtaa tunteensa paperille vielä monet vuodet. Mutta luovuttaa hän ei saa, vaan jatkaa viimeisillä voimillaan tätä vaikeaa matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti