Aurinko lämmittää, ja tuo valoa maailmaan. Kun ilta hiipuu hiljalleen, ja aurinko laksee meren taa. Pimeys koittaa, se on pahuuden aikaa. En halua nukkua, en tahdo nähdä pahaa unta.  Menen valot päällä nukkumaan, ja toivon että se pitää pimeyden loitolla. Se on pitänyt, mutta kun sammutan lampun, ja suljen silmäni... se alkaa taas. Yritän olla vahva, mutta unen mahti on liian voimakas. Raapustin seinille sanomat, Jumalan. Seuraava yö, näin unta. Valo kuvasi häntä, en nähnyt muuta. Sanat painoivat, en saanut sanottua, kuin sen mitä uskoin. En tuntenut oloani tukalaksi, kunnes käsi veti minut seinän läpi. Heräsin, mutta uneni oli helpompi. Seuraavana yönä nukuin kuin lapsi. Kiitos Herra , kiitos rauhallisesta yöstä.