Sumu hälvenee pikkuhiljaa, kun tyttö odottaa innoissaan pitkää matkaa. Pääsee taas oman verhon taakse, turvaan. Taivaalla on niin monet kauniit värit, ja lömpö muuttuu hiukan viileämmäksi. Se ei haittaa, sillä nuotio lähellä lämmittää. Kun kuulee pikkuinen veden ja eläinten äänet, suru katoaa ja tytön huulille hymyn saa. Vene vesille, ja ja pienelle matkalle. Saattaa jopa nähdä suden harmaan, mutta toivotaan että vastaan ui vain pieni majava, eikä tarvii turhaan haaveilla. Paikka on aina tytön sydämmessä, ja kaipailee sinne tilanteissa. Onneksi on turva tämä, sillä muuten maailma ympäriltä katoaa, ja saa mielen tummumaan.
Toivon, että kaikilla teillä on turva jonne piiloitua. Turva johon kaipaa, ja saa olla oma itsensä, eikä tarvitse piilotella. Jos ei vielä ole, niin lähde etsimään, äläkä anna periksi ennenkuin paikan löytää. Se saattaa olla ihan vieressä, mutta sinun pitää katsoa hyvin tarkkaan. Mistä pidät eniten, luonnosta? Vai onko mielummin kaupungin pikkukolo, parempi kuin metsän aukio? Vai pidätkö vain merestä, taikka pelkästään kivistä? Paikka on myös sinulle, kunhan vain etsit sitä sieltä, jonne tunteesi sinut vievät. (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti