Feeling..

Olen valmis, ja kiipeän ylös asti. Riisun kenkäni, jotta voin tuntea kiven, ja sammaleet jalanpohjissa. Sammal on hiukan kosteaa, mutta tuntuu mukavalta. Kivien sileät, ja karheat pinnat ovat lampöiset auringon paisteelta. Melkein jopa kuumat. En tunne, etten jaksaisi. Haukka liitelee yläpuoleltani, ja sen äänet ovat musiikkia korvilleni. Pilvet näyttävät tummilta, mutta tuuli puhaltaa niitä pois päin. Näen ylös, ja ylhällä näyttää hyvin kauniilta. Eri vihreänsävyiset puut houkuttelevat minua. Näen kauriit, ja pinet jänöt edessä päin. Kuulen, kuinka pienet oksat katkeavat allani. Puron kohina, on kuin keijujen lähteet. En tahdo nähdä kaupunki maisemaa, vaan turvallisen ja viehertävän metsän. Matkan varrella on pieniä onkaloita, joissa asuu hiiret ja kärpät. En tahdo häiritä, vaan kierrän ne. Aurinko laksee jo mailleen, ja taivaalla on punainen väri. Edes hyönteisit eivät saa minua huonolle tuulelle, kuin yleensä. Olen perillä. Kaunista, niin kaunista. Tunnen tuoksun, ja maisema on mitä kauniinpia. En ymmärrä..Miksi aina halutaan kauas, miksi pitää päästä etelään? Täällä maisemat ovat niin luonnollisia. Niin jylhäitä, ja tuoksu on niin raikas. Istahdan ja otan lähteestä vettä. Näprään kynää, ja kirjoitan. Hmm.. Olen kotona, ja en tule sitä unohtamaan. En tahdo muualle, ja pidän siitä. Tämä metsä on minun kultani, tämä metsä on aarteeni, enkä luovu siitä.