En pysty tukahduttamaan oloani, se on kuin hegittäisin savua. Se ympäröin minua, ja saa minut sokeaksi. En pysty hengittämään, en pysty ajattelemaan selkeästi. Haluan parantaa itseni, ja haluan uuden mahdollisuuden. En enään kykene olemaan se mikä toivon. Huokaan syvään, en sulje silmiäni, ettei itkuni kyyneleet hukuta viimeisiä voimiani. Olen niin voimaton, olen niin yksin. Tarvitsen voimaa, tarvitsen aikaa ja lämpöä. otan itseni syliin, ja tuudutan itseni uneen. En voi vaatia sitä muilta, kuka pahasta haluaisin pitää kiinni? Olen jäänyt yksin, enkä syytä muita, kuin itseäni. Tekoni ovat anteeksi antamattomia, ja en saa niitä tekemättömäksi. Antakaa anteeksi, etten tajunnut kuinka teitä satutin. En ansaitse teitä, en uskalla pyytää teiltä mitään. Enkä pyydä..."Vaikka olen yksin, niin tiedän että minua tarkkailaan, tiedän että syrjintä satuttaa, mutta omat virheeni ovat siihen syypäät. Toivon vain, että jonain päivänä saan rauhan, joko kuolleena, tai sitä ennen. En voi kuin näyttää, ja pyytää anteeksi. Minä olen pahoillani".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti