Piirrän silmissäni maisemaa.

Feeling and Thoughts...

Odotan talven värejä, sitä valkoista joka saa maailman näyttämään niin lempeältä. Metsää, joka näyttää valkoiselta untuvapeitteeltä. Tähdet ja kuu, jotka loistavat pimeässä pikkuisille tietä. Eri värisiä valoja, jotka koristelevat kauniisti taloja, puita ja ikkuinoita. Kuusen voimakas tuoksu, jota ei kesäisin huomaa. Pakkasiltoja, kun maa näyttää kristallilta ja niin kauniilta. Jää puikot, jotka kimmeltävät kuun valossa, ja näyttävät koristeilta. Se on talven aikaa, ja jopa melkein taikaa. 

Hyvää isänpäivää..

Kukkani, kukkii sinulle ikuisesti. Se ei kuinhdu vuosienkaan päästä, se ei koskaan kuole. Se on rakkauden kukka, punaisessa leningissä. Se tanssii yöt ja päivät, vaikka se on välillä hyvin hiljaa, se yhä sinua rakastaa. Sitä tunnetta ei kukaan muuta, ja aina se tulee sinua tarvitsemaan. Se kukka kukkii kesät ja talvet, eikä se koskaan nukahda. Hyvää isänpäivää.<3

Feeling and Thoughts...

Pian saa taas tutut, ja turvalliset tuoksut vallata kodit. Valot jotka tuovat kauneutta maailmaan, ja talven pimeään iltaan. Saa kuunnella terien ääniä jään päällä, ja lasten leikkejä mäellä. Kauniit lumienkelimme, jotka jätämme jälkeemme. Tai lyhdyt, jotka loistava kauniisti lumipallojen alta. Talvi on hiljaista ja kaunista aikaa, ja siinä on myös jotakin pientä taikaa. Glögin lämpö, joka lämmittää kylmiä pieniä käsiä. Se saa avaamaan kirjat, ja sytyttämään kynttilät. Se tunnelma, tunne jonka saa hiljaisuudesta. Vaikka on yksin, ei tunnu niin yksinäiseltä, kun pääsee talven ihmemaahan, ja kirjojen kuviteltuihin, ihaniin ja jännittäviin hetkiin.

Feeling and Thoughts...

Kumman puolelle lapsi voi asettua, kun vahemmat käyvät omaa taisteluaan. Kahdenkymmenenyhden vuoden sisällä muistan kahdeksantoista vuotta, tappelua, huutoa ja syyttelyä. Kuka seisoo sanansa takana, kuka puhuu totta, kuka kertoo koko tarinan? Suljen korvani siltä, mutta kuulen sen silti. Jos vika ei ollut hänessä, se on minussa tai muissa lapsissa. Pelkäsitkö koskaan kotona, odotitko yöllä oven aukaisua? Hiljaa yksin sängyssä, kun lapsi koittaa saada unta. Samaan toistuvaa painajaista pikkulapsena, vankina yöstä toiseen. Kun et halua olla kuka olet, on vaikeampi hyväksyä, on vaikeampi herätä seuraavaan päivään, sillä elämä on yhä sama.

Vaikka menneisyys painaa, ja on vaikea jatkaa. Syytät itseäsi tai muita, olisi ehkä vain helpompi kadota tai lähteä. Tunnet olevasi turha, täysi nolla? Anna äänesi kuulua, anna itsellesi lupa huutaa. On niin paljon mahdollisuuksia, on niin paljon pahaa, niin paljon toiveita. Ota lähelläsi olevaa kädestä, ja pyydä tukea. Anna pienelle lapselle suupala, tai lämmin halaus. Olisi helpompaa juosta taas todellisuutta karkuun, mutta en minä voi koko elämääni olla se joka juoksee. Ei ole ihmeellistä jos jalkani ovat väsyneet, ja kaikki kaatuu samaan aikaan päälle. Jonka taakseen jättää, sen edestään löytää. Mutta älä heitä sitä hukkaan, toinen kuolee ennenkuin kerkeää syntyäkkään. Sinulla on elämä vaikka et haluaisin sitä jatkaa, mutta jatka sitä sitten edes muiden vuoksi. Olet tärkeä, vaikka nimeäsi ei olekkaan historin kirjoissa. Me yhdessä olemme voimakkaampi, kuin mikään maailman voima.

Feeling..

Veljeni ovat minun suojelioitani, he ovat minun turvani. Kuuntelijoitani, vaikka en avaisikaan suutani. He pitävät yhtä, eivätkä koskaan hylkää. Pienempänä en voinut kuvitella, että voisin olla niin läheinen. Enemmän elin pelossa, että saisin kokea kipua. He tarvitsevat minua, ja minä heitä, pidän heistä kiinni ja annan itsestäni kaikkeni. En jätä kadulle, kuuntelen ja puolustan kun tarvitsee. Vihaan valehtelua perheen sisällä, vihaan sitä kun toista syrjitään, ja itse pitäisi olla niin hiljaa. Vihaan, kun viat nähdään vain toisessa, eikä tajuta mitä toinen tarvitsee. Olen nähnyt kun perhettäni satutetaan, olen nähnyt kun perheenjäseneni on tipahtanut pohjalle, ja pitelee köydestä kiinni.Olen nähnyt, kun toinen puolustaa toistaan. Olen nähnyt kun rakas ihminen murtuu. Sen kaiken näkeminen ottaa jo kipeää, mutta jos sen tekee vielä oma perhe. Se kipu on tultakin kovempi, se viha joka kuohuu sisällä. Viha ei ole sitä kuinka haluaa satuttaa, vaan sitä kuinka paljon haluaa omiaan puolustaa. En välitä siitä mitä muut sanovat satuttaakseen, kestän sen. Mutta kun sen sanoo, joku sellainen jonka haluaa olla vierellä koko elämän. Se murtaa muutakin kun sydämmen ja unelmat. Koko elämäsi romahtaa, vielä senkin jälkeen nouset sieltä jostain kohtaamaan sen uudestaan.

Feeling..

Puhdasta rakkautta, yksinäisyyden tunnetta. Kun sytytän kynttilän, milloin sammuu liekki. Voima johon turvaudut, kun elämässä kaadut. On helpompi hengittää, kun olla hengittämättä. Yksinäisyys omissa varjoissaan, mietteissä tuntuu kylmältä ja tunteiden myrskyltä. Jäänkö ikuisesti yksin? Nousenko täältä koskaan? Puhunko yhä yksin? Oliko tämä tässä, vai jatkuuko se yhä? Pidän itsestäni kiinni, ja nostan itseäni ylös rautalankaa pitkin. Helppo tehdä liikkeet ja astua harhaan. Helppo pudota, mutta niin vaikea nousta. Käsi vertavaluvana, yritän yhä nousta. Istun hiljaa, yhä odottaen. Odottajan aika on pitkä, mutta entä jos odottaa aivan turhaan?

Feeling..

Elän savun keskellä, ja on vaikea hengittää. Katson joka yö taivasta kohti, etsien jotakin kaunista. Jokainen akeleeni on raskas, enkä tiedä mihin astun seuraavaksi. Jokainen siirtoni tuntuu toivottomalta, tuntuu kuin olisin jo pilannut kaiken. Niin yksin, niin peloissaan ja niin rikki. Et tunne minua, et tiedä kuka olen. Olen haavoittuneempi kuin luulet, mutta silti minä nousen yhä uudelleen. Etsin turhaa sitä mitä ei ollut, olen etsinyt syytä jo kauan. Suljin kaiken lukkojen taakse, ja nyt en saa sitä auki. Pelkään aikaa, pelkään yksinäisyyttä, sitä kun joudut sulkemaan silmäni. Pelkään mitä minä näen,  ja mitä en. Pelkään läheisyyttä, sillä en koskaan saanut sitä. Vihaan sanojani, vihaan tekoja joita tein, vihaan sitä että haluaisin antaa itselleni anteeksi. Pidän katseeni massa, kun kävelen ihmisiä kohti. Korotan katseeni taivaalle, kun kävelen pimeässä yksin kotia kohti.

Feeling..

Hymysi, kasvosi, kaikki se johon minulla ei ole lupaa. Kaikki se kärsimys, josta sinulla ei ole tietoakaan. Tiedätkö kuinka se sattuu, kun et voi tehdä mitään. Kuinka huomaisit yksinäinen tytön, yksinäisen sielun? Kaikki he jotka ovat ympärilläsi, saavat tuntea kosketuksesi. En anna itselleni toivoa, sillä se on mahdotonta. Olla niin sokea, tyhmä, jolla on särjetty sydän. Pieni tyttö odottaen taluttajaa, etkä sinä näe sitä. Pieni tyttö joka odottaa rakkautta, huolenpitoa mutta sinä kuljet eteenpäin ajattelematta. Sillä sinulle minua ei ole, eikä tule olemaan. Elät jossain muualla, ja tuo tyttö aivan toisaalla. Otat minusta voiman, sen toivon josta kaikki on  niin hiljaa. Pidän silmällä sinua, vaikka et koskaan näkisi minua. 

Feeling and Thoughts...

Sytytän tupakan, ja mietin menneitä. Jokainen hengen veto sattuu, ja mieli tekee vahvempaa kuin vesi. Pistän jalkani koukkuun, ja painan ne rintaani vasten. Musiikki korvillani rahoittaa minua, ja saa ajatukseni kulkemaan. Rakennan savusta renkaita, jotka haihtuvat mitä kauemmaksi ajautuvat. Sade käy puiden oksilla, jonka ylle sumu on kerääntynyt. Se saa luonnon näyttämään kylmältä ja väsyneeltä. Lyhyen kesän jälkeen, sen on aika käydä levolle, jotta se jaksaa uutta taas keväällä kasvattaa. Joka ikinen päivä minä ymmärrän enemmän, mutta mitä enemmän mietin, sitä enemmän menen sekaisin. Onko mitään yksinkertaista kysymystä, johon on yksinkertainen vastaus? Onko ajalla oikeasti väliä, kunhan sen vain ymmärtää, mitä maailma pitää sisällään. Vai voiko sitä koskaan ymmärtää, kuin uskonto joka jakaa ihmiset? Vai usko, joka yhdistää ne?

Shot through the hear..

Shot through the heart as I lay there alone
In the dark through the heart
It's all part of this game that we call love.

:Bon jovi- shot through the hear

Feeling..

Pieni tyttö joutuin kasvamaan jo nuorena, piti olla vanhempi kuin oli. Joutui kasvamaan sisältä vahvemmaksi. Kun lämpö ja turva katoaa ympäriltä, mitä jää jäljelle? Kylmä ja huomaamaton kuori, sitä suojaa suuri ja paksu muuri. Muurin keskelle suojautunut pieni tyttö, itkee kyynelistään pitkää jokea. Joesta heijastuu salaisuudet, surut, muistot, viha ja rakkaus. Se on kuin elämän kirja, sanaa sanomattakaan. Voit kuulla kyyneleiden valuvan poskipäitä pitkin. Voit kuulla sen huudon, joka raastaa sisällä, joka tahtoo ulos. Se saa sydämmen vuotamaan tummaa, ja hyytävää verta. Haavat aukeavat yhä uudelleen, jotkut eivät lopeta koskaan. Hän näyttää vahvalta, hän näyttää onnelliselta. Häntä ei vain silloin nähty, joten hän piiloitui. Silmät ovat auki, ja hän on yhä siellä sisällä. Hän odottaa omaa pientä taluttajaa, joka häntä elämään opettaa.

Feeling and Thoughts...

Rakastan merta, sen omaavaa tuoksua. Rakastan, kun se voi olla niin kylmä. Rakastan, kun se voi olla lämpimämpi kuin ilma. Sen ylle kerääntyy kaunis ja sakea usva, jonka taakse peittyy maat ja vuoret. Kuin ihminen, se voi peittää maat ja jälkeen jäävät surut ja rumat urat. Sen kylmyys voi viedä hengen, tai antaa pienelle lapselle ihanan hetken. Oli se kauniin sininen auringossa, tai synkän musta pimeydessä. Se on se sama meri, oli myrsky tai ei. Talvisin se on kuin kristalli, kun jää kautaaltaan sen peittää. Kaunista, mutta liian todellista.

loaded and alone..

Just a kid, just a fool
Always trying to play it so cool
So he did what he knew
He left home and he dropped out of school.

:Hinder- loaded and alone

Thoughts...

He jotka antavat vähästään, ne jotka kampailevat vääryttää kohtaan. He ovat meidän käveleviä enkeleitä, joita ei kaikki edes huomaa. He ovat täynnä rakkautta, he kulkevat vierellämme. He eivät hylkää, he eivät käänny pois, eikä heitä haittaa meidän mokamme. He antavat mahdollisuuden parempaan, he antavat sen minkä pystyvät, ja sitäkin enemmän. He ovat arvokkaita koko maailmalle, he ovat meidän enkelimme tällä kylmässä  ja koleassa maailmassa. Meidän pitää huomata, kuinka he yrittävät, vaikka elämä on satuttanut ja maahan painanut. Minä kirjoitan tämän heille, vaikka he eivät siitä tietäisikään. Meidän pitäisi näyttää heidät koko maailmalle, eikä piilotella hyvän tekijöitämme. 

Omistettu ihmisille, jotka rakastavat. Heille jotka ovat avanneet meille omat ovensa, eikä ole sulkeneet silmiään kaikelle vääryydelle.

Feeling and Thoughts...

Tuo tyttö on käynyt elämäänsä läpi, pienin hetkin. Ei pidä muistoista, jotka kalvavat sisältä. Ei olotiloista, tunteista ja katumuksesta. Hänen virheet tuntuvat kamalilta, ja saa hänet peruuttamaan. Pääseekö tuo tyttö koskaan jatkamaan elämäänsä, jos hän elää menneessä? Antaako koskaan itselleen anteeksi, ja mikä tärkeämpää, antavatko muut? Ovet ovat auki, ja hän kurkkii sisään pienin silmäyksin, yrittämättä sulkea niitä. Jos hän ei saa koskaan niitä työnnettyä auki, ja elää samaa yhä uudestaan? "Minä olin se, joka valitsi sanat, minä olin se joka valitsi teot, olenko se minä joka päättää jatkaa?". 

Mutta mistä kaikki tätä alkaa, ja loppuuko se koskaan?

Feeling..

Valele minut bensiinillä, katsoen minua suoraan silmiin. Sytytä minut tunteettomasti tulitikulla, ja katso kuinka ruumiini, sieluni palaa helvetin tulessa. Kuule minun tuskan huutoni, käännä minulle selkäsi. Sillä kukaan, ei ole koskaan antanut minulle anteeksi.

Feeling..

Kaikki valheeni, jolla pilasin suhteeni. Kaikki varkaudet, jolla tuotin surua. Kaikki teot, jolla tein pahaa oloa. Hukutin suruni pulloihin, hukutin suruni savuun, hukutin itseni huumeisiin. Tahdon huutaa sen ulos, tahdon sen tarttuvan tuuleen, sateen puhdistavan ilman. Ei ole enään mitään jäljellä, mutta kaipaan tunteetonta ja hyvää oloa. Kaikki se on pelkkää valhetta, mutta sain kaiken muun katoamaan. Tahdon huutaa sen kaiken ulos, tahdon sieltä pois. En tahdo pääni enään kuljeskelevan pilvissä, ja ajattelevan että tämä ei ole totta.

Feeling and Thoughts...

Kun olet halunnut avautua, kuinka moni on sulkenut korvansa? Kuinka moni vaihtaa puheenaihetta, ja antaa ymmärtää että ajattelet vain itseäsi? Jokaisen on annettava antaa puhua, vaikka ei itse osaakkaan antaa vastauksia, tai oikeita sanoja. Aurinko nousee aamulla, ja laskee illalla. Toistaalla se ei laske ollekaan, ja toisaalla se ei nouse. Nousenko minä joka aamu, vai jäänkö makaamaan? Olenko paha, jos sanon asiani suoraan, tai kun valehtelen itselleni? Valheet satuttavat, mutta totuus satuttaa enemmän. Elän itselleni valheessa, mutta muille yritän aina puhua totta. Jos eläisin totuudessa, murenisin entistä enemmän enkä uskoisi kestäväni sitä. En ainakaan vielä, en ole siihen vielä valmis. Näen sen kaiken menneen kun lukisin kirjan, vain selailemalla sivuja lukematta niitä. Et voi valita toisen puolesta, mutta neuvoja voit antaa jos toinen niitä tarvitsee tai pyytää. Jokaisella meillä on kokemuksia elämästä, ja jokaisella on oma kivinen tarinansa. Voit kirjoittaa siitä, voit puhua tai olla puhumatta. Se on yksi omista valinnoista, jota kukaan muu ei voi tuomita. Kunhan sinulla on edes yksi tuki ja  turva, olkoon sitten kuvitelmaa, tai todellista totta. Voimia sinulle, hänelle, kaikille teille.

Feeling..

Katsoen ylös kaunista tähtitaivasta, panettu niin monta kertaa vasten tahtoaan maahan. Sanottu sanoja jotka viiltävät syvältä, tuo tyttö vahvasti odotti. Kukaan ei tullut kotiin, kukaan ei sanonut kaikki on hyvin. Maasta tulemme, maasta me myös nousemme. Polviltaan hän nousi, katsoen suoraan silmiin. Hiljaisuus sai metsän ja vuoret katoamaan. Se sain maan tärisemään, kuin se olisi avautunut. Meren raivo oli pimeä, mutta hiljainen. Hänen aika ei riitä vihaamaan, mutta hän ei koskaan unohda. Läheisyys on hänelle pelkoa, hän ei uskalla laskea muuriaan. Hän seisoo paikallaan, mutta sisällä hän juoksee toiseen suuntaan. Taivas kutsuu, kuin meri rauhoittuu ja antaa aaltojen laskeutua. Kulkien itsensä kanssa käsikädessä, hän jättää jälkeensä pieniä tarinota. Tarinoita unelmista, tarinoita äidin rakkaudesta, tarinoita omasta elämästä. Mutta ovatko tarinat totta, vai vain pienen tytön kuvitelmaa? Antaa ajan kulua, ja katsotaan kirjan taakse sitten uudestaan.

Feeling and Thoughts...

Jokainen meistä kulkee oman myrskynsä, jokainen joutuu nostamaan itse itsensä. Vaikka kulkisimme yhdessä, niin oman taistomme käymme päämme sisällä. Kukaan muu ei näe sinne, kukaan muu ei voi tietää menneisyyttäsi, ellet itse siitä kerro. Kuinka paljon elämä antaa, ja kuinka paljon se todellisuudessa ottaa? Uskon, että elämän aikana jää, ja tulee kysymyksiä joihin emme saa ikinä vastausta. Miksi ihminen leimataan hulluksi, kuin toisella on vain sisältä paha olla. Olen itse oppinut peittämään sen, itken kun olen yksin. Puhun itseni kanssa, jotta rauhoittuisin. Fyysisesti minä kävelen pitkää matkaa, mutta henkisesti olen laahustanut jo hyvin kauan.

Älä piilota sitä, sillä laahustaessa saat veren virtaamaan. Syytät itseäsi, tai muita ei se mitään muuta se vain jatkaa kasvuaan. Joko käyt taistelusi, tai annat sen valua suoraan sormistasi. Muistutan itseni, ja nyt muita paluuta ei enään ole, jos nyt todella luovutat.

Feeling and Thoughts...

Joskus olen kuvitellut itseni makaamassa silkisessä arkussa, ja veljeni kasvot kyyneleiden peitossa alas katsoessa. Vaikka meillä oli sotamme, toisia melkein jopa vihasimme. Nyt rakkauteni melkein minut sokaisee, ja teen mitä vain puolesta jos vain kykenen. En tahdo hänelle samaa kierettä todellisuuden, ja kuvitelman välille. Hän on jo lähellä, hän on jo käynyt siellä, hän harhailee eikä tiedä mihin uskoa ja mihin ei. Tahdon taluttaa hänet sieltä pois, tahdon olla tukena ja kuunnella. Minä rakastan häntä, ja rakkauteni ei katoa. Minä olen kalliosi, tukesi niin että et kaadu, mutta eteenpäin mennessä joudut ottaamaan askeleesi ihan itse.

 Älä jätä ihmistä yksin, kun se huutaa apua. Älä käännä selkääsi, kun toinen tahtoo puhua. Ei sinun tarvitse tietää, ei vastata. Kunhan kuuntelet ja olet vierellä, ettei toisen tarvitse tuntea olevansa onneton ja yksin.

Feeling and Thoughts...

Minulle sanottiin liian usein "Olet liian nuori ymmärtämään", ymmärätkö itsekkään? Minulle sanottiin " Olen sinua vanhempi, ja tiedän ja ymmärrän enemmän", Olet siis elänyt meidän muidenkin elämän?

Feeling..

Rakkaus, ei ole tehnyt kuin satuttanut. Tehnyt minusta heikon, sekoittanut, repinyt minut hajalle liian monta kertaa. Avasin portit, suljin ne ja avasin uudestaan. Nyt sisällä vuotava sydän on yksin ja vailla rakkautta. Rukoilen sinua, älä tee tätä uudestaan. Sydämmeni on heikompi, kuin luuletkaan.

Sydän on heikko, mutta samalla se on hyvin vahva. Sydän voi pettää, mutta samalla se jaksaa pumpata verta suoniisi. Se saa sinut rakastamaan, se saa sinut vihaamaan, jos sinulla on siihen aikaa. Kuinka monta tunnetta olet tuntenutt sen kautta, kuinka monta veistä olet sen läpi heittänyt, ja silti se yhä jatkaa. Jos käännät kelloasi taakse päin, sydämmesi tekee sen myös. Voit tuntea sen kaiken uudestaan, jos vain olet valmis sen kaiken kohtaamaan?

Feeling..

Kaikki todellisuus on minulle kuin pahaa unta. En pysty katsomaan sitä silmiin, en elämään sitä. Kun suljen silmäni, katoan todellisuudesta omiin mielikuviini. Kun olen yksin, puhun olemattomille, en kykene olemaan oma itseni, on helpompi olla joku toinen. Tahdon pois, tahdon tuntea lämmön. Minuun sattuu, enkä pysty parantamaan sitä haavaa joka vuotaa. Joka päivä kuolemaa on helpompi ajatella, kuin lähenisin sitä. En kestä enään kipua, joka porautuu yhä syvemmälle. Olen yksinäinen vaeltaja, joka harhailee turhaan. Sydämmeni on revitty, heitetty, tallottu ja aina uudestaan koottu. Ota se minusta pois, en tahdo sitä enään. En pysty kulkemaan läpi elämän kylmyydessä, sillä olen jo melkein jäätynyt jalositani kiinni, enkä pääse irti.

Opinion and thoughts..

Nuorten unelman yleensä tallotaan, kun he kertovat niistä maailmalle. Ne murskataan, ja heille sanotaan älä elä haaveissa. Itse ainakin elän, ja nautin siitä todella. Jotkut sanovat, että työssä on väliä palkasta. Joo niinhän se on, mutta eikö siinä ole kyse myös siitä mistä itse pidät? Tekisitkö kymmeniä vuosia sellaista, josta et nauti vähääkään, vain sen takia että raha virtaa? Eikö nuori saa itse valita tiensä, eikö nuori saa vähän koetella rajojaan. Jokainen meistä on niin omalaatuinen, ja tahtoo kokeilla uusia asioita. Ei siinä ole mitään pahaa. Jos joku sanoo sinulle, lähde opiskelemaan pohjoiseen. Lähdetkö, en usko. En myöskään usko, että haluat elää toisen kuviteltua elämää. Vaan omaasi, ja rakennat sen sellaiselle pohjalla, kuin itse haluat. Tosin voit mokata monia asioita ennen sitä, mutta jos löydät sen oman polkusi niin onnistut varmasti. Meitä neuvotaan miten ei kannata toimia, mutta toimimme silti. Me haluamme kokea, me haluamme kasvaa, me tahdomme oppia uutta me haluamme kävellä kivistä polkua, ei aina sitä silkkistä ja tylsää. Me olemme vahvoja, me olemme niitä taistelijoita ja me olemme niitä joista tulevaisuus on kiinni. Älkää siis tuomitko, vaan antakaa mahdollisuus näyttää, että me pystymme siihen. Ja te vanhemmat olette niitä, jotka voivat olla ylpeitä lapsistanne.

Pian pääsen taas hetkeksi pois, pian saan taas hengittää. Pian saan katsoa muuta, kuin harmaata maisemaa. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kuka ruusuilla haluaa tanssia? Niissähän on piikit, eli elämme kokoajan varpasilla, jolloin on kiva hengähtää välillä. On mukavaa nähdä rakkaitaan, vaikka aikaa on kulunut. Kuitenkin tunteet ovat pysyneet samassa, eli välitän heistä yhä. Näemme vain hetket elämässä, mutta koskaan en unohda. Kun pääsen perille, tuksu on mitä ihanempi mitä muistin. Maisema mitä puhtaampi. Ne päivät jotka vietän siellä, nautin joka hetkestä. Pian nähdään, ja pian taas sanon näkemiin. Mutta en halua puhua siitä, vaan siitä kuinka saat hymyn huulilleni, kuinka saat oloni tuntumaan tervettulleeksi, ja mukavalta. Sinun luona minulla on aina ollut niin hyvä olla. Pusu poskelle ja suuri sydämmellinen halaus, olet minun yksi suojelusenkeli.

Feeling..

Päästän irti, en enään pidä kiinni. On helpompaa unohtaa, kuin muistella. Kun irrotan, en enään löydä. Kun kävelen pois, kaikki ympäriltäni katoaa. Kun vaihdan kaiken uuteen, vanhaan ei ole paluuta. Kun näen peilikuvan, säikähdän ja tahdon juosta. Juoksen pois, ja jatkan kunnes olen turvassa. Jalat väsyvät, mutta oloni ei. En tiedä määränpäätä, mutta pysähdyn vasta kun tunnen oloni turvalliseksi. Kukaan ei löydä, kukaan ei katso, ei kuule. Voin vihdoin nukahtaa, ja kaiken sen unohtaa. Nyt suljen silmäni, ja hegitän hyvin tyynesti ja hiljaa. Hyvää yötä, teille pienet kulkiat. Tämän kulkian, on nyt aika nukahtaa.

Feeling and thoughts..

Tuo pieni tyttö, muuttaa kyyneleet hymyksi peittääkseen ne. Tuo tyttö keräsi voimansa, suojellaakseen perhettäänsä, suojellaakseen itseään. Sanoja ei voi käyttää vastaan, kun ei tiedä mitä käyttää. Tyttö on vahva, ei murru vaikka löisit vasaralla ja taltalla, vaikka iskisit puukolla taikka käyttäisit moottorisahaa  Se murtuu, ku itse tahtoo. Voima, se vahvuus, sen osaa piilottaa mitä itse tahtoo. Hän on kuin avoin kukka, joka pitää sisuksen visusti piilossa. Vahvana voit näyttää hyvin voivalta, mutta sisältä olet jo rikki. Pienet sirpaleet kulkevat tuulessa, ja lopulta nekin katoavat.

Feeling and Thoughts...

Miksi teemme elämässä virheitä, ja joskus jopa toistamme ne? Onko siihen aina jokin syy, vai opettelemmeko vain elämään. Onko ihmistä kuka ei ole koskaan katunut tekojaan, tai joka ei ole koskaan tehnyt virheitä. Teoista en itse ole varma, mutta virheitä me jokainen olemme tehneet. Tunnemme olevamme yksin, ja tavallaan me olemmekin. Vai oletko päässyt toisen ajatuksiin sisään, ja tuntenut kaikki sisäiset tunteet, joita ei ole nähty päälle päin? Ajatuksemme ja tunteemme, ovat meidän omia ja niiden kanssa joudumme olemaan täällä yksin. On eri asia uskoa ja olla uskomatta. Itse olen tuntenut olevani, niin yksin mutta samalla tiedän etten ole. On eri asia yrittää vakuttaa sillä toinen, joka ei välttämättä usko. Me olemme outoja ja arvattomia olentoja, joita tutkitaan kokoajan lisää. Emme välttämättä saa tietää kaikkea, mutta opimme koko ajan uutta. Mikä on totuus ja mikä valhe, emme aina voi tietää. Mutta ajatuksissamme ja tunteissamme käymme omaa suurta taisteluamme.

Feeling and Thoughts...

Jos jokainen meistä pitäisi toista kädestä kiinni ympäri maailmaa, kuka päästäisi irti ensimmäisenä? Kuka puukottaisi toista? Kuka suutelisi, tai kuka nauraisi ensin? Voiko arvata tulevan, voiko ennustaa huomisen päivän? Kuka ensimmäiseksi nousisi seisomaan, ja puhuisi suunsa puhtaaksi? Kenen ajatukset ovat viisaita, kenen ei? Voiko ihmisen luokitella ryhmiin pukeutumisellaan? Voiko ihmisen tuomita rotunsa tähden? Ihmisiä 7 miljardia pitämässä toisiaan kädestä kiinni, ei voi tietää mikä on ensimmäinen siirto, ja kuka sen tekee. Kaikilla meillä on viisaita, ja ehkä hieman outoja ajatuksia. Emme voi luokitella siitä, kuka on viisas ja kuka ei. Jokainen meistä pukeutuu ulkoisesti, sisäisen minäkuvani mukaan. Eikä sen perusteella kenelläkää ole oikeutta sanoa, että tuo on saatanan palvoja ja tuo hippi. Kenelläkään ei ole minusta oikeutta tuomita ihmistä, sen perusteella mistä on kotoisin, tai minkä värinen on. Ihmistä voi lukea, kun oppii tuntemaan. Täällä on niin erillaisia ja kaiken kokoisia, että ei ole väliä loppujen lopuksi miltä näytät. Vaan sillä, millainen ihminen sinä olet sisältä. Pakko myöntää, että vaikka itse en ole sujut itseni kanssa, olen huomannut että kaikissa näkemisissä ihmisissä on kauneutta. Mutta ihmisen oma luonne, ja se miten kohtelet muita, on suurin tekijä. Kuka haluaan olla sinun seurassasi, ja kuka ei. Oletko oma itsesi seurasta riippumatta, vai muututko seuraa vaihtamalla. Itse olen hiljainen, ujo ja tarkkailen muita, kun tapaan toisen ensimmäisen kerran. Mutta myöhemmin huomaa, millainen hölösuu oikeasti olen. Jos saisin loppumaan syrjinnän, kiusaamisen ja ihmisen sisällön turmelemisen, tekisin sen kertaheitolla. Olisiko täällä parempi olla? En usko että minun täytyy edes vastata, sillä uskon että ajattelette samaa kuin minä, vai? En tuomitse ihmistä, minulla ei ole siihen oikeutta. Mutta minulla on oikeus antaa uusi mahdollisuus, ja oikeus päättää kenen kanssa olen. Toivon, että löydämme yhteisin tien, nii että saisimme edes yksinäisyyden ja syrjinnän loppumaan. Me olemme vahvoja, ja meidän pitää näyttää se.

Feeling and Thoughts...

Pieni tyttö on jatkanut matkaansa jo kauan. Pienet jalat ovat verestä, ja haavoista kipeät. Tyttö istahtaa kivenlohkareen päälle, ja antaa jalkojensa levätä. Hän miettii, kuinka jalkansa kantavat vielä. Hän ei ole vielä luovuttanut, ja aikoo jatkaa. Ilma on sateelta raikas, ja tyttö napsaiseen kostean lehden maasta. Hän sitoo niillä jalkansa, ja odottaa vielä hetken. Hänen kasvoistaan ei näy kipu, jonka haavat tuottavat. Hänen ilmeensä on ilmeetön. Hän jaksaa uskoa, hänen täytyy vain yrittää enemmän. Tuo pieni tyttö, ei jätä tätä matkaa kesken. Hän aikoo mennä loppuun saakka. Tyttö nousee kiveltään, ja jatkaa pienin askelin. Hänen hymynsä pilkahtaa, ja vetää syvää henkeä. Kuiskaa hiljaa "Täältä tullan, elämä ja kuolema", matka voi olla pitkä mutta kyllä jalat loppuun saakka kantaa. 

Feeling..

Onko maailma oikeasti julma, vai onko kaikki vain omia ajatuksia? Onko maailman syy, että on masentunut? Onko se maailman syy, että kuolemme luodeista? Mikä on maailman syy, ja mikä ei? Kun huomaa, että elämä rupeaa valumaan sormienläpi, sitä syyttää hetken vain muita. Ajatukset saattavat heitelle puolelta toiselle, etkä oikein tiedä mitä uskoa. Sitä miettii mitä miksi muut tekevät näin, mutta ei sitä että itselläänkin on anteeksi pyydettävää. Vanhoihin en takerru, vaikka ne ovatkin jättäneet arvet. En haluan, että muut jattelevat tehneensä väärin, joten jätän syyttämisen pois. Kaikki me teemme virheitä, kaikki me satutamme. Emme ehkä tahalleen, emme ehkä huomaa tapahtunutta. Ennenkuin on liian myöhäistä. Jos haluan olla yksin, en sano ettei muita kiinnosta. Minua ei ehkä vain kuultu monta vuotta sitten, vaikka kuinka huusin. Sanonta kuuluu, "Kohtele muita, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". Mutta jos ennen kohtelit muita näkymättömästi, miten voit ajatella että he ottavat sinut avosylin vastaan? Entä jos sinä jätit ensin heidät? Olen syyttänyt itseäni niin monesta, olen repinyt sisintäni ja huutanut kurkkuni kipeäksi. Vuotanut verta muiden vuoksi, sillä en halunnut että heitä sattuu. Maailmassa meitä on monen moisia, jotkut eivät tiedä huumeista, ja murhista. Toiset taas ei julkisuuden vaaroista. Kun taas toiset ihan elämän koetteluista, kuolemista, menetyistä asioista. Mutta meitä yhdistää voima, joka on sisällä. Se pitää vain kaivaa ulos. Itse sain sen pelon takaa, korkealta taivaalta ja loput tuli myöhemmin rakkailta. Minä itse myönnän, että olen tehnyt virheitä, satuttanut ympärilläni olevia, mutta minä uskalsin pyytää anteeksi. Uskallan myöntää sen, en kiellä. Mutta huomasin, että ei maailma ole se julma, vaan elämä on peliä, ja niinkuin tiedämme monet peleistä ovat hyvin julmia. Mutta se elämä on meidän, ja me määräämme elämämme tien. Se tie on hyvin pitkä, monet me saatamme kaatua liian aikaisin. Monet meistä menetämme hyvin rakkaita ympäriltämme, mutta silti me yritämme ponnistaa ylös. Välillä elämä ottaa sellaista, mitä ei pitäisi. Viattomia, ja murtaa kovankin muurin ympäriltä. Sitä vartein teitä ja meitä muita on, me olemme ne jotka tukevat, jotka pitävät sylissä. Ne jotka eivät luovuta, sillä me ajattelemma teitä. Rakkaus ei ympäriltä koskaan katoa kokonaan, uskoa pitää aina, ja toivoa että kaikki kääntyy. Minun usko on tämä, mikä sinun on?

Feeling..

Vuolen männyn kaarnasta veneen, ja teen kouvun sileästä pinnasta purjeet. Päästän veneen jokea pitkin matkalleen. Nyt vain voi kuvittella minne se päätyy. Uppoaako se ensimmäisessä mutkassa, vai jääkö se kiinni puuhun tai kiveen? Vai kääntyykö se ympäri, mutta silti jatkaa? Vai pääseekö se merelle asti, ja näkee myrskyt ja delfiinit? En osaa sanoa, mutta kuvittelen sen pärjäävän. Ehkä jossain toisella puolella, pieni tyttö löytää sen. Ja jos hän osaa edes hiukan lukea, hän näkee pinen kaiverrukseni. Se on pieni salaisuuteni, ehkä se on kohtalo, jos löytäjä ymmärtää sen. Annan tuulta purjeisiin, ja toivon parasta. Ehkä vene kaatuu, mutta kaarna jatkaa merten taa. En osaa sanoa, kuinka monet auringonlaskut se kohtaa, tai monetko laivat seilaavat vieressä. Kuinka monet hyönteiset lepäävät sen selässä, vai yrittääkö lokki napata sen. Antaa sen seilata kuitenkin sinne asti mihin se kerkeää, ja toivon että se matka on hyvin pitkä. Kiitos pienestä ilosta, kun sain laskea laivan, nyt vain jää odottamaan, jos vaikka...

Feeling..

Olen valmis, ja kiipeän ylös asti. Riisun kenkäni, jotta voin tuntea kiven, ja sammaleet jalanpohjissa. Sammal on hiukan kosteaa, mutta tuntuu mukavalta. Kivien sileät, ja karheat pinnat ovat lampöiset auringon paisteelta. Melkein jopa kuumat. En tunne, etten jaksaisi. Haukka liitelee yläpuoleltani, ja sen äänet ovat musiikkia korvilleni. Pilvet näyttävät tummilta, mutta tuuli puhaltaa niitä pois päin. Näen ylös, ja ylhällä näyttää hyvin kauniilta. Eri vihreänsävyiset puut houkuttelevat minua. Näen kauriit, ja pinet jänöt edessä päin. Kuulen, kuinka pienet oksat katkeavat allani. Puron kohina, on kuin keijujen lähteet. En tahdo nähdä kaupunki maisemaa, vaan turvallisen ja viehertävän metsän. Matkan varrella on pieniä onkaloita, joissa asuu hiiret ja kärpät. En tahdo häiritä, vaan kierrän ne. Aurinko laksee jo mailleen, ja taivaalla on punainen väri. Edes hyönteisit eivät saa minua huonolle tuulelle, kuin yleensä. Olen perillä. Kaunista, niin kaunista. Tunnen tuoksun, ja maisema on mitä kauniinpia. En ymmärrä..Miksi aina halutaan kauas, miksi pitää päästä etelään? Täällä maisemat ovat niin luonnollisia. Niin jylhäitä, ja tuoksu on niin raikas. Istahdan ja otan lähteestä vettä. Näprään kynää, ja kirjoitan. Hmm.. Olen kotona, ja en tule sitä unohtamaan. En tahdo muualle, ja pidän siitä. Tämä metsä on minun kultani, tämä metsä on aarteeni, enkä luovu siitä.

Feeling and Thoughts...

Sumu hälvenee pikkuhiljaa, kun tyttö odottaa innoissaan pitkää matkaa. Pääsee taas oman verhon taakse, turvaan. Taivaalla on niin monet kauniit värit, ja lömpö muuttuu hiukan viileämmäksi. Se ei haittaa, sillä nuotio lähellä lämmittää. Kun kuulee pikkuinen veden ja eläinten äänet, suru katoaa ja tytön huulille hymyn saa. Vene vesille, ja ja pienelle matkalle. Saattaa jopa nähdä suden harmaan, mutta toivotaan että vastaan ui vain pieni majava, eikä tarvii turhaan haaveilla. Paikka on aina tytön sydämmessä, ja kaipailee sinne tilanteissa. Onneksi on turva tämä, sillä muuten maailma ympäriltä katoaa, ja saa mielen tummumaan.

Toivon, että kaikilla teillä on turva jonne piiloitua. Turva johon kaipaa, ja saa olla oma itsensä, eikä tarvitse piilotella. Jos ei vielä ole, niin lähde etsimään, äläkä anna periksi ennenkuin paikan löytää. Se saattaa olla ihan vieressä, mutta sinun pitää katsoa hyvin tarkkaan. Mistä pidät eniten, luonnosta? Vai onko mielummin kaupungin pikkukolo, parempi kuin metsän aukio? Vai pidätkö vain merestä, taikka pelkästään kivistä? Paikka on myös sinulle, kunhan vain etsit sitä sieltä, jonne tunteesi sinut vievät. (;

Hvyää äitienpäivää, äiti.

Annoit minulle elämän, kasvatit minut pienestä pitäen. En edes tiennyt elämästä, mutta kerroit siitä jo tarinoita. Kun luonto heräilee, ja kauniit kukat ja puut puhkeavat. Olet mielessä, ja tulet aina olemaan. Olet aina se jonka syliin palaan aina uudestaan. Olet se, joka saa minut kyyneliin ja hymyyn. Olet myös aina minulle rakas, eikä sitä rakkautta voi murtaa. Se pysyy, vaikka tapahtuisi mitä. Olet minun turvani, vaikka en ehkä sitä useasti kertoisi. En ehkä kerro murheitani, mutta sinä autat minua kantamaan niitä. Vaikka antaisin sinulle miljoona ruusua, ja joku päivä ne kuolevat, mutta rakkauteni sinua kohtaan ei kuole koskaan. Rakastan sinua, nyt, aina, ja ikuisesti. Oma äitini, hyvää äitienpäivää. Rakkaudella tyttäresi.<3

Feeling..

Pelkään mennä nukkumaan, en uskalla sulkea silmini. Pelkään samaa johdattavaa unta, en pysty pitämään sitä poissa. Oloni on kurja, ja korvani kuulevat kainen pahan puheen kertovan itsestäni. Olenko minä se uhka, onnistunko taistelussa, vai häviänkö ja saan miekan rintaani? Olen tehnyt paljon vääryyksiä, olen tehnyt syntiä. Sanat, joita sanoin ajattelematta. Teot, jotka tein joilla satutin muita. valheet, joista jäin kiinni, joita en uskaltanut myöntää vääriksi. En ansaitse onnea, mutta jos saisin toivoa, toivoisin muille.. Elämä voi olla tuskainen tie, mutta jos sen jälkeen jää yksin. Vajoaa kadotukseen, kukaan ei kaipaa, ei rakasta, eikä koskaan kukaan tule kaipaamaankaan.

Feeling..Thank you.

Kiitoksen niille, jotka ajattelevat muita, kiitos niille jotka auttavat tarvitsevia. En pysty antamaan teille mitä tarvitsette mutta sen annan mitä pystyn.. annan teille tämän. Hymyilen kyyneleet poskillani, kun huomaan kuinka toinen auttaa toista, kun toinen ottaa pienokaisen omakseen, kun toinen hylkää. Antaa vähästää muille, kun toisen vatsa kurnii. Antaa pienen palan elämästään, kun toinen voi vain haaveilla. Antaa tukeaan, kun toisen tuki on jo kaatunut. Rakentaa toisen kanssa elämää uusiksi, kun toisen on romahtanut. Tiedättekö, jos teitä ei olisi, niin millainen maailma olisi. Olette niitä pieniä ihmeitä, ja ilmestytte kuin tyhjästä. Silti jatkatte koko elämänne. Sitä hyvää tekoa, ja sitä iloa jaatte, jolla pelastatte niin monet murtuneet sydämmet. Jos pystyisin kuuluttamaan, niin kuulluttaisin maailmalle. Kertoisin, että niitä enkeleitä on muuallakin, kuin taivaalla. Heitä kävelee meidän kanssa, ja he antavat kaikkensa pelastaakseen ja antamalla uuden mahdollisuuden. Kiitos siitä teille, kiitos kuin jaksatte, vaikka itsellänne on myös murheet ja vaikeudet. pidätte perheenne kasassa, ette välitä pienistä. Ja siitä huolimatta uskotte parempaan, ja annatte muille rakkauttanne. Kiitos, meidän elävät enkelimme.<3

Feeling..

Pidä kiinni, äläkä vaan päästä minusta irti. Jää luokseni, jos et jää.. viet koko sydämmeni. Kuu taivaalla loistaa tietä, mutta se on liian kylmä ilman sinua, ja sinun lämpöäsi. En välitä vaikka muuta lähtisivät, ja jäisin yksin. Kunhan sinä jäät, ja johdatat minua. On niin kylmä, en pysty avaamaan silmiäni, sillä tunnen surua. En itke, en. En halua, mutta tiedän , että se pieni tyttö itkee yhä hiljaa. Ethän jätä minua, minä tarvitsen sinua. Tiedän tehneeni vääriä valintoja, tekoja ja sanoja. Ja teen niitä vieläkin, mutta tiedän että jonain päivänä minä muutun, jonain kauniina päivänä minä käännän sivua. Haluan olla parempi, tahdon olla hyvä. En surua tuottava hirviö, vaan suloinen tyttö, jonka tiedän asuvan sisälläni. Annan anteeksi niille, jotka ovat minua satuttaneet. Olen jo unohtanut. Rakastan teitä, ja toivon että jonain päivänä annatte anteeksi minulle. Jos ette, kuin elän niin kuoleman jälkeen. Jos ette, niin eksyn syvyyteen josta en koskaan pääse pois. Mutta sen varmasti ansaitsen, jos satutin niin paljon.

Aurinko lämmittää, ja tuo valoa maailmaan. Kun ilta hiipuu hiljalleen, ja aurinko laksee meren taa. Pimeys koittaa, se on pahuuden aikaa. En halua nukkua, en tahdo nähdä pahaa unta.  Menen valot päällä nukkumaan, ja toivon että se pitää pimeyden loitolla. Se on pitänyt, mutta kun sammutan lampun, ja suljen silmäni... se alkaa taas. Yritän olla vahva, mutta unen mahti on liian voimakas. Raapustin seinille sanomat, Jumalan. Seuraava yö, näin unta. Valo kuvasi häntä, en nähnyt muuta. Sanat painoivat, en saanut sanottua, kuin sen mitä uskoin. En tuntenut oloani tukalaksi, kunnes käsi veti minut seinän läpi. Heräsin, mutta uneni oli helpompi. Seuraavana yönä nukuin kuin lapsi. Kiitos Herra , kiitos rauhallisesta yöstä.

Feeling..

Voiko vain arvailla, kuinka suuri tunne rakkaus on? Voit rakstaa auringon lämpöä, sitä kuin toinen pitää kiinni. Mutta tunne on aivan eri, kuin rakastat toista. Tunnet surun, joka on satuttanut. Tunnet kaipauksen, kun toinen on poissa. Et voi selittää rakkautta toiseen, vain yhdellä sanalla. Tarvitset enemmän. En tiedä mikä on äidin rakkaus, sillä en ole kokenut sitä. Mutta tiedän, mitä rakkaus itse on. Tarvitsen hänen rakkauttaan, liian nuorena lähdin. liian nuorena, kasvoin. Mutta liian myöhään tajusin, en halua kasvaa, en halua ajatella. Tarvitsen häntä, hänen rakkauttaan. Haluan nukahtaa hänen viereen, haluan leikkiä piilosta. ja kun hän löytää minut, hän sanoo ," Rakastan sinua, äidin pieni lapsonen. En koskaan päästä irti, en koskaan hylkää. Älä kasva isoksi, muuten en voi kantaa sinua sylissäni kotiin turvaan, ja lämpöön. Rakastan sinua", unelmat voivat käydä toteen, mutta niilläkin on aikansa. pidä kiinni, äläkä päästä köydestäsi irti.

Feeling..

En enään muista kasvojasi, en enään löydä sitä tunnetta. Tiedän, että unelmani eivät käy toteen, joten lopetin kuvitelmat. Minuun sattuu, ja se kipu on jo tuttu. Luulin, että olisi pieni toivo. Nyt uskon, ettei niin taphdu. Olen ehkä yksin, mutta silti tiedän että minua taluttaja ei koskaan päästä irti. Samastun tunteisiini, enkä tiedä miltä todellisuus tuntuu. En osaa vastata, sillä omat kokemukseni eivät riitä.

Felling..

Olen yrittänyt, ja kuluttanut voimani loppuun. En enään pysty, taakka on niin raskas. Kun nukahdan, toivon unen vain jatkuvan. En enään heräisi painajaiseen, eikä päässäni myrskyäisi. Olen väsynyt, olen tukehtunut. En saa henkeä, ja rintaani koskee. Tunteeni ovat kuin tikareita, jotka repivät sieluani sisältä. Onko minulla sielu? En tiedä, ennenkuin nukun ikuista unta. Satutan vain lähellä oleviani, kidutan. Enkä tiedä kuinka sen saa loppumaan. Onko loppu uuden alku? Tulen katumaan, ja omatuntoni soimaa, repii minua sisältä ja ulkoota. tyhjyys voi olla pelottavaa, mutta mielummin niin, kuin että voisin jatkaa. En vain halua enään satuttaa, ja tuottaa tuskaa.

Feeling..

En pysty tukahduttamaan oloani, se on kuin hegittäisin savua. Se ympäröin minua, ja saa minut sokeaksi. En pysty hengittämään, en pysty ajattelemaan selkeästi. Haluan parantaa itseni, ja haluan uuden mahdollisuuden. En enään kykene olemaan se mikä toivon. Huokaan syvään, en sulje silmiäni, ettei itkuni kyyneleet hukuta viimeisiä voimiani. Olen niin voimaton, olen niin yksin. Tarvitsen voimaa, tarvitsen aikaa ja lämpöä. otan itseni syliin, ja tuudutan itseni uneen. En voi vaatia sitä muilta, kuka pahasta haluaisin pitää kiinni? Olen jäänyt yksin, enkä syytä muita, kuin itseäni. Tekoni ovat anteeksi antamattomia, ja en saa niitä tekemättömäksi. Antakaa anteeksi, etten tajunnut kuinka teitä satutin. En ansaitse teitä, en uskalla pyytää teiltä mitään. Enkä pyydä..."Vaikka olen yksin, niin tiedän että minua tarkkailaan, tiedän että syrjintä satuttaa, mutta omat virheeni ovat siihen syypäät. Toivon vain, että jonain päivänä saan rauhan, joko kuolleena, tai sitä ennen. En voi kuin näyttää, ja pyytää anteeksi. Minä olen pahoillani".

Feeling..

Pieni tyttö pitelee lämmintä tee kupposta kädellään. Juo pienin huikin, ja silittelee pientä eläintään. Kun kylmyys tuntuu jo sisällä, ja saan ihon nousemaan. Käpertyy pikkuinen peiton alle. Pitelee kirjaansa tiukin ottein, ja kuvittelee sen maailmalle luottavaksi. Sitten kaikki tietäisi, eikä enään pikkuinen syyllisyyttä tuntisi. Vaikka kaikki kaatuisi siihen, saisi tyttö viimmein rauhan, kun kertoisi kaiken. Ei enään valheita, ei enään syytöksiä eikä varsinkaan kipua ja tuskaa. Aina on kuitenkin ollut pikkuisella suuri sydän. Ja sisään mahtuu niin paljon hyvää, lempeyttä ja rakkautta. Aina on rakastanut, vaikka ei kaikki sitä uskoisi. Ehkä on tytön mielestä kaikkeen syypää, tähän mailman julmuuteen. Ehkä pitäisi mennä, niin kaikilla muilla olisi parempi olla. Rakkaus tekee kipeää, mutta ei rakastettuna vielä kipeämpää.

Feelig..

Unet ovat ihmeellisiä, ne tuovat muistoja ihmisistä joita ei ole nähnyt vuosiin. Ne tuntuvat välillä liiankin aidoilta. En voisi kuvitella meneväni nukkumaan, jos tietäisin etten enään koskaan näkisi unia. Unet voivat kertoa tulevasta, pelosta tai omista unelmista. Niitä on välillä vaikea pukea sanoiksi, mutta jos voisit kelata ne alkuun. Niin näyttäisitkö ne muille? Unet ovat joskus kauniita, ja joskus taas pelottavia. Voit herätä unesta, ja tajuat vasta sitten, että se olikin vain unta. Mutta joskus se harmittaa, ja joskus ei. Unia on niin paljon, eytei niitä voi edes laskea. Hyvät yöt ja kauniita unia, oman kullan kuvia.(:

Feeling..

Kun on toisen aika lähteä, ei tahdo päästää irti. Sisälle kertyy viha ja suru. On vihainen pitkään, eikä ymmärrä miksi. Kaipaa toista enemmän, kuin koskaan. Sitä syyttää muita, ja miettii miksi hän? Ei kukaan tiedä milloin on aika lähteä, kukaan ei voi tietää mitä tapahtuu huomenna, tai edes minuuttien päästä. Kun aika koittaa, niin tietääkö sen sekuntteja ennen? Näkeekö valon, ennen sydämmen pysähdyttyä? Vai sen jälkeen. En saa tietää, ennenkuin on oma aika. Muistakaa, on helpompi lähteä mutta takaisin tulo ei ole yhtä helppo. Sanot silloin kaikille hyvästi, etkä enään kävele kanssamme.

Feeling..

Tuo pilke silmässä, kätkee paljon muistoja. Ne tuovat ne esille vain hetkeksi, mutta katoavat yhtä nopeasti. Hymy peittää sisäiset arvet, kun muut luulevat kaiken olevan hyvin .Kun on yksinään, päästää surun valloilleen. Musiikki helpottaa oloa, ja saa kyyneleet valumaan. Kukaan ei tiedä, eikä saa tietääkkään. Pitää olla vahva, mutta samalla rikkoo itseään sisältä. Vahvuus ei ole sitä, että kätkee surut. Vaan, että ilmaisee tunteensa. Antaa surun tulla, ja puhuu asioista. Kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen, mutta olen varma että sinuakin odottaa joku. Joku joka kuuntelee, ei jätä yksin, ei unohda. Vaan pysyy vierellä loppuun asti. Anna ajan kulua vielä hetki, en puhu päivistä, en viikoista. Melkein jo vuosista. Odotus palkitaan, itsekkin yhä sitä odottaen.

Feeling and Thoughts...

Jos tietäisin vastauksen, niin varmasti kertoisin sen, jos voisin auttaa, että tiedän varmasti tehneeni oikein niin auttaisin. Murheet painaa meitä kaikkia. Ja kaikki etsivät ratkaisuja eri paikoista, vaikka kiven alta. Mitä toiset eivät tajua taikka ymmärrä, kuin toiset taas yrittävät pysyä rohkeasti vierellä. Yrittäen auttaa toista loppuun asti, niin että toinen vielä hymyilisi, murheet ties missä, ja silti kaikki rakkaat ihmiset ympärillä. Kaikki läsnänä ilman kipua, ja tuskaa minkä tuo kauhea aika sai aikaan.

Älä vaan mieti, että sinä olet kaikkeen syypää. Että sinulle nauretaan, tai sinusta puhutaan pahaa. Sillä sinua todella rakastetaan. Sinun ei tarvitse jatkaa enään samaan suuntaan. Vaan pysähdy, ja mieti tarkkaan. Mikä tie tuntuu kamalalta, mutta sisimmässäsi tiedät sen olevan oikea? Ja tulet vielä huomaamaan vaikean, ja pelottavat matkan jälkeen, jonka koet elämässäsi ja mietit, "Lopulta olen siellä missä minun pitääki, älä vaan vajoa, vaan kohoa korkeuksiin".

Feeling and Thoughts...

Mitä muuta voin sanoa, kuin antaaksi? Yritän nykyjään kaikkeni. Moni varmaan miettii mikä on unelmasi, ehkä miljoona taskussani? Ei! Haluaisin vain auttaa, olla hyvä ihminen, kiltti ja tehdä kaikkeni, että muillakin olisi hyvä olla. En halua tuomita, en valehdella, en varastaa, vaan olla hyvä kaikille teille.<3
olen pahoillani, vääristä teoistani, pahasta jonka olen saanut aikaan. Voisinpa muuttaa menneitä ja korjata kaikki virheeni, joilla aiheutin murheita. Kiitos sinulle, joka olet auttanut silloinkin kun tuntin jääväni yksin. Kiitos kuin näytin oikean suunnan, minä vain liikaa siitä poikkesin. Nyt pitäisi löytää tielle takaisin, ja löytää vastaukset moniin kysymyksiin vaikeisiin. Kiitos ettet jättänyt minua yksin, lopulta minä toivoin, uskoin ja rakastin. Kiitos sinun taivaanisä rakkahin.

Feeling..

Olet kuin puu. Kasvatat hedelmän, pienestä kukasta. Hoivaat sitä, annat voimia itsestäsi, viisauden juurista ja suojaat sateelta lehdilläsi. Kun se on tarpeeksi kypsä, tiputat sen maan pinnalle. Et hylkää, et tapa vaan seuraat tarkkaan mitä tapahtuu. Hedelmä on hetken kauneimmillaan. Kunnes se muuttuu tummaksi ja mätänee, maailma koettelee sitä. Se katoaa maan alle, mutta sinä ryhdyt toimeen ja kasvavat sen uudelleen oksillesi. Autat sen jaloilleen, ja päästä sen pian taas matkalleen. Mutta tiedät, että se palaa aina takaisin katsomaan, miten voit ja mitä kuuluu. Puu olet sinä ja hedelmät sinun lapsiasi.

Feelings...

En ole koskaan saanut rakastamaani, enkä ole voinut kuin elää kuvitelmissani. Unelmani satuttavat sisältä, ja se saa tuntemaan olonsa eksyneeksi. Sydän murtuu pala palalta, tunnen kuinka pieni kipinä lämmittää aina välillä, mutta murtaa samalla omaa tunnettaan. En ole koskaan saanut läheisyyttä, en koskaan rakkauttaa, joka tuntuisi syvällä sydämmessä. Olen jo luopunut oikeassa elämässä tästä kaikesta, mutta jos menettäisin ne kuvitemissani... Menettäisin kaiken. Toivottavasti te muut saatte kokea sen ja kertoa sen koko maailmalle. pitäkää siitä kiinni ja muistakaa, jokainen hyvä hetki rakkaasi kanssa.

Feeling..

Hengitykseni hurtuu. Näen ympärilläni valkoisen maan. Taivaalla ovat, kauniin hennot ja hiljaiset värit. On aivan hiljaista ja kylmää. Kuulen, kuinka lumi narskuu jalkojeni alla. Heittäydyn selälleen maahan, ja vedän keuhkoni täyteen raitista, kylmää ilmaa ja huokaan. Missä olen? Olenko kuollut? "En". Nukunko? "En". Olen siellä missä haluan. Ruumiini on lämmin, vaikka pakkanen kiristyy. Katselen taivaalle, ihaillen revontulia. Jotka rauhallisin liikkein matkustavat eteenpäin. Pian olen taas muualla, mutta tiedän tulevani takaisin, jos vain haluan.

Thoughts and feeling..

Pieni tyttö, istuu kivellä raapustaen kirjaan. Katsellessaan maisemia, henkinen kipu alkaa taas. Se ei ole pistävää, eikä se ole kuin kivellä heitettäisiin. Se on sisällä ja tuntuu ylhällä rinnassa. Se ahdistuksen tunne, se kipu mikä on sanoin kuvaamaton. Pienen tytön päässsä pyörii, koko maailma. Pitäen kämmentään rinnalla, tuntuu kuin kipu vain valtaisi koko kehon. Tekisi mieli vain huutaa, huutaa koko maailmalle. Yrittää tyttö hädissään, pitää kaiken sisällään. Kyllä se pian hellittää, jos ei niin kävellen yrittäen unohtaa. Jatkaen kirjoittamsita kirjaansa, tyttö yrittää sanoin kuvailla tunnetta, joka valtaa kehon kysymättä.Tyttö rukoilee hiljaa, pelkäen ettei se tule suoraan sydämmestä. "Anna auttava käsi, rakas taivaanisä Jumala". "Anna anteeksi kaikki väärät tekoni, kaiken olen kyllä ansainnut". "Anna minulle voimaa tulla taas luoksesi, ole kiltti ja ota minut suojiisi". "En ole hyvä, mutten halua olla myöskään paha". Tyttö haluaa oppia virheistään, näyttää pienet ja suuret tunteensa. Ei ole antanut itselleen anteeksi, mutta miten on pystynyt antamaan muille? Yrittäen jatkaa, tyttö käyttää sisäistä voimaa. Älä anna muille voimaa, niin että luovuttaisit. Olet vahva, kuin puu. Kestät myrskyt, aallot ja tulet kallioidenkin läpi.

Thoughts....

Onko peiliin katsomista, kun huomaa vaan virheet? Onko siihen uskomista, mitä pää ajattelee? Onko totuutta, jos muilta kyselee? Entä jos et usko muita, vaan silmiä joilla näet. Kun katsoo peiliin mistä pidät, mistä et? Entä se maailma, jossa vaeltelet? Näen kauniit puut, kauniin meren ja eläimet, jotka juoksentelevat. Uskon siihen mitä silmäni näkevät, mutta entä kun peili heijastaa ne takaisin? Mihin minun uskoa pitäisi, kun muut sanovat käänteisesti. "Vaaleat pitkät hiukset, vihreät isot silmät, kuin elovena tyttö". Kaunis kuin kukka, mutta ujo kuin aave?

Thoughts....

Meren kohina, ja sen äänet. Tuuli puhaltaa lämpöistä ilmaa, joka keventää kuumaa oloani. Lokit kiljuvat pääni yläpuolella sinisellä, pilvettömällä taivaalla. Hiekka jalkojeni alla tuntuu lämpöiseltä, ja pehmeältä. Kaivaen hellästi käsilläni hiekkaa, käteeni osuu muutama leipäkivi. Niiden pinta on sileä, ja ne ovat kauniin mustia. Kolisutan kiviä toisiinsa, ja kuuntelen niiden pientä kolinaa. Kaunista, en kaipaa edes musiikkia, joka on lähellä sydäntäni. Kaivan jalkojani yhä syvemmälle hiekkaan, ja kuuntelen. En kaipaa tällä hetkellä mitään. Minulla on taas kerran hiukan parempi olla. Pian se on taas ohi, mutta se ei haittaa. Sillä tiedän pääseväni vielä takaisin, kun aika vain koittaa.

Hyvää ystävänpäivää.

Olette pieniä ihmeitä, olette kauniita, olette jotain jota jotkut eivät osaa edes kuvitella, jollei heitä ole. Mutta silti he kaipaavat, ja miettivät mikä sammuttaisi janon? He odottavat pimeässä, että joku toisi heille valon. ´Kuka lohduttaisi, kun on paha olla? Kuka nauraisi, kun on hyvä olla? Kuka on vierellä, kun katsot elokuvaa? Kuka on mielessä, kun haluat jutella? Kenelle soitat, kun tulee hätä? Kuka pitää sinua hulluna, mutta silti välittää sinusta? Oletko koskaan kuulut sanaa ystävä? Joka on kuin tähti, joka lentää luoksesi taivaalta, kun tarvitset. Näyttää tietä, kun olet eksyksissä. Pitää synkimmätkin salaisuutesi. Pitää kädestä sinua taluttaen. Ja välittää sinusta sellaisenaan, kuin olet. Sinä olet sellainen, ja hyvin tärkeä. Kultaakin kalliimpaa, ja sitä varjellaan. hyvää ystävänpäivää.<3

Feeling...

Olen aivan sekaisin, tarvitsen rauhaa, aikaa ja päämäärän. olen taas aivan eksyksissä, enkä  tiedä mihin täältä kääntyisin. Olen taas yksin. Yritän, mutta omatuntoni soimaa jatkuvasti. Kyllä, minulla on omatunto. Haluan olla hyvä, haluan parantaa, auttaa. Mutta kuka käyttää hyväkseen ja ketä? En halua olla siipi, joka kannattelee hetket. Jonka jälkeen olen suljettuna, samaan koloon josta lähdin. En halua olla se, joka aiheuttaa kaiken pahan. Jonka jälkeen kuulen vain huutoja. En tahdo olla se, joka menettää hermonsa ja lähtee lätkimään. Tahdon olla vahva, tahdon olla hyvä kaikille. Kohdella muita, niinkuin haluaisin muiden kohtelevan minua. Minulla on päämäärä. Tahdon voittaa taistelun, joka alkoi 20-vuotta sitten. Hoen vain itselleni, joka auttaa jaksamaan "Minä pystyn siihen".